"Ei nuoria tarvitse suojella kirjojen lukemiselta", uskoo fantasiakirjailija Anne Leinonen

Maailmansota, ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen, nälänhätä, eriarvoisuus, rasismi, vainot. Nuortenkirjallisuuden dystopiabuumi on nostanut pintaan koko kirjon tulevaisuusfiktioita, joissa maailma näyttäytyy epätoivoisena ja lohduttomana ihmiskunnan kotina.

Dystopiakirjallisuutta on arvosteltu liiankin synkän tulevaisuuden maalailusta. Fantasiakirjailija Anne Leinonen näkee arvostelussa aikuisten asenteen suojella nuoria pahalta maailmalta.

– Ei nuoria tarvitse suojella kirjojen lukemiselta. Uutisten todellisuus on usein hurjempi. Joskus, kun olen ajanut autoa lapsi kyydissä, olen sammuttanut radion, kun sieltä on tullut uutisia Alepposta. En tiedä, miten selittäisin lapselle Aleppon tapahtumia, Leinonen pohtii.

Dystopiakirjallisuus keskustelee sen sijaan nuorten oman todellisuuden kanssa. Leinonen poimii esimerkiksi Veronica Rothin suositun Outolintu-sarjan, jossa ihmiset on jaettu erilaisiin ryhmiin. Sen fiktiomaailma vastaa nuorten kokemusta koulumaailmasta, jossa heidän pitää päättää jo varhain, mitä heistä tulee isona.

– Dystopiatarinoissa myös rikotaan epäoikeudenmukaisia järjestelmiä. Tarinat kertovat siitä, että yksilö voi olla erityinen dystooppisessa todellisuudessa. Se innostaa nuoria.

Dystopiakirjallisuuden rinnalle tarvitaan toisaalta utooppisia vaihtoehtoja, Leinonen muistuttaa.

– Taiteilijoiden pitäisi tuoda enemmän esiin positiivisia ajatus- ja yhteiskuntamalleja. Näin taiteilijoiden visiot paremmasta yhteiskunnasta voisivat valua tutkijoiden ja poliitikkojen ajatusmaailmaan.

Lue aiheesta lisää tiistain Savon Sanomista.