Espanjalainen Fede Sancha on Lapinlahden veistosten pelastaja

Ei.

Fede Sancha ei koskaan puhu niille. Ei ainakaan tunnusta.

Yhden paljastuksen hän kuitenkin tekee.

– Kyllä minä joskus peitän niiden kasvot, jos alkaa pelottaa, Sancha nauraa ja jatkaa:

– No ei ehkä kannata kirjoittaa tuota. Pitävät vielä hulluna.

Ei pidetä. Kun on nähnyt museon alakerrassa jököttävän patsaskatraan, heikompihermoinen voisi peittää omatkin kasvonsa.

Lapinlahden taidemuseon peruskorjaus ja laajennus on johtanut tähän. Kuvanveistäjä Eemil Halosen kipsiveistokset ovat vihdoin saaneet kotoisammat oltavat, kun ne tuotiin Eemil Halosen museosta eli pappilan vanhasta kivinavetasta parempaan paikkaan.

Veistokset olivat olleet vuodesta 1975 lähtien kosteissa ja ankarasti vaihtelevissa olosuhteissa.

– Parasta veistoksille oli, että ne saatiin nyt tänne. Siihen verraten ei haittaa, vaikka joku kappale olisikin muuton jälkeen murtunut olosuhteiden muutoksen takia, Fede Sancha sanoo.

Sancha tuli Lapinlahdelle keskikesällä ja korservoi loppuvuoden aikana 80–90 kipsiveistosta, jotka tulevat uudistuneen Taidemuseo Eemilin avajaisnäyttelyyn alkuvuodesta.

– Tiesin kyllä Eemil Halosen entuudestaan nimeltä, mutta hänen työnsä eivät olleet tuttuja.

Sanchan mukaan tunnusomaista Halosen veistoksille on korkea laatu niin esteettisesti kuin työn jäljessä.

– Pidän erityisesti siitä, miten hän on tehnyt kasvot. Taiteen historian tuntemus näkyy teoksissa.

Halosten Museosäätiö haki veistoskokoelmalle korservaattoria keväällä. Espanjasta Helsinkiin samoihin aikoihin muuttanut Sancha huomasi ilmoituksen ja päätti hakea.

– Luulin kyllä, että suomen kielen taidon puute olisi este, mutta ei se onneksi haitannut.

Sancha on saanut kotikaupungissaan Madridissa yliopistotason taide-alan konservointi- ja restaurointikoulutuksen ja erikoistunut veistoksiin. Espanjassa hän työskenteli ammatissa 14 vuotta ennen kuin muutti Suomeen vaimonsa kanssa.

– Äitini on suomalainen ja halusin oppia Suomen kulttuuria ja kieltä. Kielen opiskelu on tosin jäänyt vähälle, kun sain tämän työn.

Sancha asuu viikot Lapinlahdella vuokrakämpässä ja viikonloppuisin matkaa vaimonsa tykö Helsinkiin.

– Vaimonikin on konservaattori. Tavoite on, että voimme molemmat tehdä näitä töitä ja jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa.

Halosten Museosäätiön kokoelmissa on nyt 550 Eemil Halosen kipsiveistosta. Museonjohtaja Riitta Marin arvioi, että noin 60 prosenttia niistä on mallitöitä ja loput voi luokitella itsenäisiksi teoksiksi.

250 veistosta konservoitiin jo vuonna 2007 ja nyt on loppujen vuoro. Näyttelyyn konservoitavien teosten jälkeen iso osa jää vielä odottamaan käsittelyä jollakin aikavälillä.

Fede Sanchan mukaan kymmenen prosenttia veistoksista on todella huonossa kunnossa. Joitakin on säilytetty vuosikymmenten aikana suloisesti sikinsokin ja jälki on sen mukaista.

– Nåyttelyyn valittiinkin sellaisia veistoksia, joiden kunnostus sopii aikatauluun. Näyttelyyn tulee parikymmentä suurikokoista veistosta ja loput ovat pieniä.

Yksi näyttävistä ilmestyksistä on Ruoskija. Eemil Halonen teki sen Pariisin opiskeluaikanaan vuonna 1900. Kipsimalli löytyy Lapinlahdelta ja pääsee pian Fede Sanchan näppeihin.

Ruoskan kahvaosa on katkennut, eikä pelkkä korservointi riitä vaan edessä on restaurointiurakka.

– Periaatteisiin kuuluu, että teokseen ei lisätä mitään mikä ei ole satavarmasti ollut alkuperäisessä työssä. Lisäykset tehdään aina tarkkojen valokuvien ja dokumenttien pohjalta.

Toinen tärkeä ohje on, että veistoksen pitää näyttää yhtenäiseltä kaukaa katsottuna, mutta lähemmässä tarkastelussa muutostyön täytyy erottua.

– Tarkoitus ei ole hämätä ketään. Ja jos teokseen lisää jotakin, materiaalin pitää olla sellaista, että sen saa myöhemmin helposti pois. Jos vaikka tulevina vuosina keksitään parempia tekniikoita.

Fede Sancha arvioi, että nyt käsittelyyn pääsevät työt säilyvät priimakunnossa 40–50 vuotta.