Faarao Pirttikangas: "Sanoittaminen on hauskempaa kuin television katselu"

Pekka Pirttikangasta vähän harmittaa, että puhumassa on jälleen kerran Faarao Pirttikangas eivätkä muut Kuhmalahden Nubialaiset -orkesterin jäsenet. Tällä viikolla julkaistavan Papyloonin Barbecue -levyn säveltäjiksi on merkitty koko seitsenhenkinen yhtye.

– Teen soolokeikkaakin, mutta levyt ovat minulle aina ryhmätyötä. Näen itseni ukkosenjohdattimena, katalyyttina, kuvailee tamperelaistunut savolainen.

– Iskelmää, Afrikan rytmejä, tangoa, autotallirokkia, mamboa, zydecoa, kertaa Pirttikangas levyn elementtejä.

– En tiedä, olenko taantunut vai kehittynyt, mutta pataan voi heittää mitä tahansa aineksia, ja siitä tulee aina oman kuuloista. Ehkä ne ovat ne rajoittuneet taidot, jotka luovat raamin. Aina jää sellainen mukava särmä.

Toisin kuin levyn tarinallisuudesta voisi päätellä, nyrjähtäneet sanoitukset on ripoteltu sävelkeitokseen vasta viimeiseksi. Ne ovat kaikki Pirttikankaan käsialaa. Aluksi sanoittaminen oli vaikeaa ja pelottavaa, mutta kolme suomenkielistä levyä ovat karaisseet.

– Nykyään se on oikeastaan erittäin hauskaa, hauskempaa kuin television katselu.

Osa sanoituksista on vapaata assosiointia osa pohjautuu kansantarinoihin ja tositapahtumiin. Papyloonin Barbecuen avausraita Silvo Sokka kertoo miehestä, joka 1940-luvun lopulla vedätti savolaismedioita ja kansainvälisiäkin uutistoimistoja sujuvalla tarinalla avaruusraketistaan.

Savolaisen marginaalimusiikin ystävät ovat saaneet Pirttikankaalta viime aikoina paljon. Cosmo Jones Beat Machine julkaisi viime vuonna pitkästä aikaa levyn ja sai kiittävät arviot. Fistpost julkaisi ensimmäisen c-kasettinsa joitakin viikkoja sitten, ja se on jo loppuunmyyty. Muitakin yhteistyökuvioita riittää.

– Talmud Beachin kanssa meillä on levy jo äänitettynä, pitää katsoa missä vaiheessa se julkaistaan.

Osittain levyhanan on aukaissut kolme vuotta sitten alkanut hyvä apurahojen putki. Samaan saumaan sattui myös Pirttikankaan muutto Kuopiosta Tampereelle. Levyt syntyvät Pyramidi-studioilla eli Pirttikankaan kotona sen mukaan, kuka kulloinkin paikalla sattuu olemaan.

– Tänään Heikki Hepa” Halme ja Pekko Käppi ovat tulossa tänne kylään. Jotain niillä on mielessä, mutta en tiedä, mitä.

Monessa haastattelussa Pirttikangas on puhunut rajoittuneisuudestaan: laiskuudesta, ujoudesta, opintojen puutteesta. Erikoisen soitinvalikoiman syyksi hän on kertonut sen, ettei ole uskaltautunut musiikkikauppaan. Mikä on hänen suurin rajoituksensa?

– Näin päin kun sitä miettii, minussa on aika paljon positiivisiakin puolia. Olen sopeutuvainen enkä hirveä päällepäsmäri, olen päässyt soittamaan monenlaisten muusikoiden kanssa ja poimin aika hyvin korvakuulolta juttuja. Tekninen puoli kuten nuotinlukutaito tai soittimien huoltaminen eivät ole vain kiinnostaneet.

Vielä vähemmän ovat kiinnostaneet ulkomusiikilliset jutut. Ja kaikkein vähiten tähteys.

– Joskus kahdeksanvuotiaana, kun näin ensimmäiset Duran Duranin musiikkivideot, ajattelin että tämähän on hienoa: pitkätukkaisia miehiä ja öljyttyjä naisia. Se vaihe meni aika äkkiä ohi.

”Suomirockin tuntemattomin suuruus”, kuten Yleisradio Faarao­ta taannoin tituleerasi, on tällä hetkellä virallisesti työtön. Musiikkia hän tekee melkein joka päivä.

– Pari viikkoa sitten Tampereella puolituttu tuli vastaan ja sanoi hankkineensa Ebaysta vanhan äänittävän gramofonin. Laulat siihen torveen, ja laite saman tien kaivertaa levyn lakkalieriölle. Kysyi, haluanko mä olla ensimmäinen tyyppi, joka kokeilee sitä. Enhän mä voinut kieltäytyä.

Faarao Pirttikangas ja Kuhmalahden Nubialaiset Henry’s Pubissa Kuopiossa 10.9.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.