Free Will

Yhteisöooppera Free Will sisältää mielenkiintoisen perusasetelman: Jumalan suunnitelma ihmisen Vapaasta Tahdosta on epäonnistunut, ja niin enkelit päättävät lähettää maan päälle kolme ihmiskunnan suurista hahmoista: W. A. Mozartin, Jeanne d’Arcin ja Oscar Wilden.

Näiden tehtävänä on uusissa rooleissaan maailman talouspolitiikan ja muiden tahojen johtohahmoina saattaa ihmisten tilanne jälleen raiteilleen ja kääntää oopperan alussa näytetty ”Taivas 30% – Helvetti 70%” -suhde taivaan eduksi.

Oopperan libretto toimii aluksi sangen hyvin ja kuljettaa tarinaa sujuvasti eteenpäin, melkein koko ensimmäisen näytöksen ajan.

Toisen näytöksen aikana maailmanpelastus kuitenkin muuttuu kliseiseksi ja tulee tunne, että yhteisöltä tulleita lankoja on jouduttu nivomaan yhteen jonkinlaiseen päätökseen.

 

Se, missä teoksen jännite karkaa, on itse musiikki. Musiikki etenee melko irrallisina fragmentteina, ja seassa vilahtelee oikeastaan taidemusiikin koko historia pieninä viitteinä ja vivahteina. On melko itsestään selvää, että yhteisön luomana, monien ihmisten saadessa tuoda vaikutteensa mukaan, näin tapahtuu.

Oopperan kyseessä ollessa luonnollisesti kokonaiskuva teoksesta pirstaloituu musiikin myötä.

Yhteisöoopperan tekeminen on ollut Savonlinnan oopperajuhlilta kuitenkin hieno oivallus – media-arvo on jo arvo sinänsä. Ja jos ei muuta teoksen myötä tullut todistetuksi niin se, että demokratian kautta oopperan kaltaisen taideteoksen rakentaminen on vaivalloista, jollei mahdotonta puuhaa.

Särmät hioutuvat ja jännitettä ei synny.

 

Lavastus on luotu hienosti toimivaksi, Olavinlinnan näyttämö käytetään tehokkaasti hyväksi. Valaistus ja suuri näyttötaulu toimivat niin ikään hyvin. Erittäin vaikuttava on kohtaus, jossa ihmiskunnan pelastajahahmot haetaan valonheittimin yleisön seasta.

Toisessa näytöksessä, musiikin karatessa musikaalikeinoja käyttäväksi sekahedelmäkeitoksi, ohjaus lähtee tukemaan tätä maailmanpelastuksen juhlaa diskopalloin, ilmapalloin ja karnevaalihumulla. Musiikin muuttuessa Mozart-jäljitelmäksi ilo päästetään irti tehoin, jotka alkavat jo vaikuttaa ironisoinnilta – mene ja tiedä.

Solistit ovat hyvää luokkaa kautta linjan ja Savonlinnan oopperajuhlakuoro toimii jälleen loistavana tehonluojana. Kuopion kaupunginorkesteri Sasha Mäkilän johdolla soittaa sen, mitä teoksesta irti saa.

Ensimmäisen näytöksen loppuun rakentuu hieno hetkellinen jännite haudasta nousseiden mestareiden päättäessä lähteä ihmisten joukkoon.

Osan päättävä suuri kuorokohtaus toimii muutoin, fuugaosio jättää hieman irrallisen ja turhan vaikutelman.

Esityskoneisto on tehnyt kaikkinensa hyvää työtä – enempää tuskin olisi voinut tälle oopperalle tehdä.

Jussi Mattila

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.