"Haluan etsiä sitä hetkeä, kun ihmisen kuori ei pysy enää kasassa vaan pelko tulee läpi", sanoo Nilsiässä esikoisohjauksensa tekevä Laura Malmivaara

Tuntuu tyhmältä mennä suoraan fiktiiviseen maailmaan. Aloitetaan sillä, että jokainen kertoo, mitä kuuluu ja mitä pelkää eniten, Laura Malmivaara sanoo.

Nilsiän Mantulla on alkamassa ensimmäinen lukuharjoitus Matti Pajulan kirjoittamasta Yölinnut-näytelmästä. Ohjaaja Malmivaara istuu ringissä ja kuuntelee, kun työryhmän jäsenet käyvät läpi pelkojaan. Yksi kertoo pelkäävänsä vuorosanojen unohtamista. Toinen pelkää sitä, riittävätkö taidot tulevaan näytelmään. Joku pelkää perheeseen liittyviä menetyksiä, eräs vanhenemista ja muistin menemistä. Välillä nauretaan.

Sitten tulee Malmivaaran vuoro.

– Mua pelottaa ihan perimmäiset asiat. Kuolema pelottaa. Kyynistyminen pelottaa. Pelkään, että menetän uskon ihmiseen, perimmäisen valoisuuden. Toivon, että pelkään tänä vuonna vähemmän ihmisiä kuin viime vuonna. Että saan takaisin sen uskon, että ihmiset ovat hyviä.

Tauolla Malmivaara kertoo, että halusi tietää työryhmän peloista siksi, että niistä näytelmässäkin on kyse.

Yölinnut on Lapin sotaan sijoittuva tarina suomalaisista sairaanhoitajista, jotka paetessaan saksalaisten sotasairaalasta jäävät suomalaissotilaiden vangeiksi. Veljestä on tullut vihollinen. Väsymys, viha, turhautuminen ja turvattomuus nousevat pintaan. Sisällä myllertää pelko, jota kukin pidättelee ja peittelee parhaansa mukaan.

– Peloista puhutaan liian vähän. Niissä ollaan kuitenkin olennaisen äärellä. Haluan etsiä sitä hetkeä, kun ihmisen kuori ei pysy enää kasassa vaan pelko tulee läpi, ja sitä, mihin pelkäävä ihminen kykenee, Malmivaara sanoo.

 

Maaliskuussa ensi-iltansa saava Yölinnut on Malmivaaran ensimmäinen teatteriohjaus. Syy siihen, miksi pääkaupunkiseudulla asuvan näyttelijän ja valokuvaajan debyyttiohjaus tapahtuu juuri Nilsiässä, tiivistyy yhteen henkilöön.

– Tuota Anttia on syyttäminen, Malmivaara sanoo ja viittaa vieressään istuvaan Antti Heikkiseen.

– Olemme tehneet jo aika monta juttua yhdessä, ja yhteistyö on ollut luontevaa ja inspiroivaa. Kun Antti ehdotti, että ohjaisimme yhdessä näytelmän, se tuntui hyvältä mahdollisuudelta kokeilla, miltä tuntuu olla lavan ulkopuolella.

Liittyy esikoisohjaukseen myös toinen henkilö, nilsiäläinen näytelmäkäsikirjoittaja Matti Pajula. Heikkinen ja Malmivaara ovat esittäneet Pajulan näytelmiä ennenkin, muun muassa Nilsiässä Herättäjäjuhlilla pari vuotta sitten nähdyn Tuulten leikkikalun.

Heikkinen sanoo, että Yölinnut on kunnianosoitus pitkän uran tehneelle Pajulalle.

– Tämä on Matille itselleen tärkeä teksti, ja olen hänen kanssaan useasti puhunut, että näytelmä pitäisi esittää. Nyt se esitetään, näytelmän dramatisoinut Heikkinen sanoo.

Laura Malmivaara (kesk.) tarkkaili, kun Lea Kuikkaniemi (vas.), Evaliina Paussoi ja Antti Saarelainen harjoittelevat. Jarno Kelojärvi ja Pekka Räsänen (oik.) tarkkailevat. Kuva: Iikka Taavitsainen
 

Ohjaajana Malmivaara luottaa yhdessä tekemiseen. Kysymyksiä ja vastauksia haetaan koko työryhmän voimin.

– Siksikin laitoimme aluksi tuolit rinkiin ja mietimme, keitä olemme ja mistä näytelmä kertoo. Olin seitsemän vuotta KOM-teatterissa, ja siellä tekotapa oli todella ensamble-henkinen. Ajattelen sen onnistuvan täälläkin, Malmivaara sanoo.

Heikkinen lupaa, että yhteistyö onnistuu: koossa on kova porukka, joka on kerätty muun muassa Nilsiästä, Korpijärveltä ja Siilinjärveltä.

– Paikalliset harrastajateatterit paiskaavat siinä mielessä kättä. On aina hyvästä, että nurkkakuntaisuutta saadaan vähän rikottua.

Malmivaara naurahtaa, että hän koettaa olla glorifioimatta ohjaamista. Pikemminkin hän haluaa kyseenalaistaa erilaiset raja-aidat ohjaajan ja näyttelijän väliltä. Lopulta ohjaamisessa on kyse pitkälti samasta asiasta kuin valokuvaamisessa tai kirjoittamisessa: se on tilanteen kirkastamista ja rajaamista omaa näkemystä kohti.

Heikkinen varoittaa, että tämä ohjaus ei jää Malmivaaran viimeiseksi. Ohjaamiseen kun jää helposti koukkuun.

– Antti sanoi viimeksi kauniisti, että tulen olemaan yllättynyt siitä, kuinka ylpeä voin olla muista, Malmivaara sanoo.

 

Miltä tuntuu juuri nyt? Se on tärkeä kysymys, jonka Malmivaaraa Teatterikorkeakoulussa näyttelijätyön opettajana toiminut näyttelijä, ohjaaja ja hahmoterapeutti Marcus Groth opetti opiskelijoilleen.

Tuntuu hyvältä, yhtä aikaa innostuneelta ja vähän jännittävältä, kuten kaiken uuden edessä, Malmivaara sanoo.

Tämä hetki, preesens, on Malmivaaralle tärkeä. Siinä tapahtuu kaikki olennainen.

– Mutta on yllättävän vaikeaa olla hetkessä.

Malmivaara palaa vielä ajatukseen pelosta, sillä pelko ja teatteri liittyvät luontevasti toisiinsa. Teatterissa esiintymisessä on paljolti kyse oman pelon voittamisesta.

– Olla katsottavana omalla nimellä, omalla kropalla, omalla äänellä. Se katsottavana oleminen tuo pintaan ne peitellyt pelot. Silti sinne pitää mennä leikkimään, Malmivaara sanoo.

– Toisaalta ihmiset tulevat teatteriin kokemaan turvallista pelko. Teatterissa halutaan nähdä se, mitä ei muuten uskalleta nähdä. Se on taikapiiri, jossa voi turvallisesti tuntea pelkoa.

 

Yölinnut-esityksen ensi-ilta Nilsiän Mantussa 9.3.

Taiteilija

Näyttelijä ja valokuvaaja

Laura Malmivaara (s. 1973 Kajaanissa) on freelance-näyttelijä, joka on esiintynyt muun muassa elokuvissa Levottomat ja FC Venus sekä televisiosarjoissa Kotikatu ja Presidentti. Malmivaara toimi nuorena myös mallina.

Malmivaara innostui valokuvaamisesta teini-iässä ja opiskeli valokuvaamista Taideteollisessa korkeakoulussa. Sai opintojen aikana roolin Tähtilampun alla -sarjasta (1997), jonka jälkeen pyrki ja pääsi Teatterikorkeakouluun.

Kuuluu isänsä puolelta tunnettuun herännäiseen pappissukuun. Tuulten leikkikalu -näytelmässä Malmivaara esitti Amanda Malmbergia, joka oli hänen isoisänsä isän, tunnetun körttipapin Nils Gustav Malmbergin puoliso.

Uusimmat

Kulttuuri

Teemu Nikin lyhytelokuva kilpailee Cannesissa

Elokuva-arvio: Red Joan

Arvio: Rivien välissä -elokuva edellyttää kiinnostusta kirjallisuutta kohtaan

Arvio: Under the Silver Lake on kuin köyhän miehen David Lynchiä

Metsämuseo Luston päänäyttely esittelee myrskykokemuksia

Plastic Waters syntyi kahvista, muovista ja haisevista studiokuvauksista – kuopiolainen Markus Aspegren teki kantaaottavan kuvasarjan ympäristöongelmista

Arvio: Jyrki Vainosen Yön ja päivän tarinoita yltää tiukkaan jännitteisyyteen sortumatta selittämiseen

Kuopion kaupunginorkesteri: Hiljaisen viikon konsertti

Savolaislähtöinen Henri Tikkanen mukana kansainvälisessä Mirjam Helin -laulukilpailussa – Suomesta valittiin kolme laulajaa

Maailmankuulu tenori José Carreras poikkeaa viimeisellä maailmankiertueellaan myös Suomeen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.