Harmonikan elävä legenda täyttää 90 vuotta – Veikko Ahvenaisen menestyksen salaisuus on lahjakkuus ja sinnikkyys

Harmonikkataiteilija Veikko Ahvenaisen ura on pituudessaan ja laajuudessaan sellainen, ettei toista vastaavaa koskaan tule. Kaikki alkoi vuonna 1938 Kuopiossa, kun hän yhdeksänvuotiaana hankki omalla työllä kerätyillä rahoilla ensimmäisen hanurinsa. 19-vuotiaana hän piti jo ensimmäisen soolokonserttinsa Kuopion kaupungintalossa. Tänä vuonna samassa paikassa konsertoidaan taiteilijan 90-vuotissyntymäpäivän kunniaksi – eikä päivänsankari istu katsomossa tyynyillä tuettuna pehmeässä nojatuolissa vaan soittaa muiden mukana lavalla.

Siinä missä ikätoverit ovat olleet eläkkeellä jo kymmeniä vuosia, Ahvenainen on jatkanut säveltämistä, esiintymistä ja levyttämistä. Ikä ei näy fysiikassakaan: 31 maratonia aikoinaan juossut mies käy päivittäin lenkillä ja pomppaa tuolista ylös kuin nuorukainen.

Pitkän iän ja virkeyden salaisuus on Ahvenaisen mukaan utelias luonne ja myönteinen ajattelu.

– Olen kuullut sanonnan, joka pitää paikkansa: tarkkaavainen korva kuulee opettavaisen äänen. Kun Arvo Ylppö täytti sata vuotta, radiohaastattelussa häneltä kysyttiin neuvoa, miten elää pitkään. Hän sanoi näin: kaikki riippuu yläpäästä. Ajattele aina positiivisesti, sillä negatiivinen ajattelu menee koko ruumiiseen, joka pian sairastuu.

– Otin siitä opikseni. Monella ihmisellä on aina jotain ikävää sanottavaa toisista. Minun tyyliini se ei sovi.

– Ja jos uteliaisuus katoaa ihmiseltä, silloin on vanhuus alkanut. Minulla on ollut onni, että olen savolainen ja utelias lapsesta saakka.

Uransa huippusaavutukseksi Ahvenainen nimeää konsertin Moskovassa Tshaikovskin konserttisalissa 1978. Juliste on tallella. Kuva: Risto Aalto
 

Ahvenaisen menestyksen pohjana on tietysti musiikillinen lahjakkuus. Soittajana hän on käytännössä itseoppinut.

– Oli tavallaan minun onneni, ettei minua kukaan opettanut. Otin itse asioista selvää.

Esimerkiksi nuotit Ahve-
nainen oppi lapsena hankkimalla tutuista kappaleista nuotitetut versiot ja kuuntelemalla ikkunan alla, kun Kuopion VPK:n orkesteri harjoitteli samoja kappaleita.

Harmonikansoiton systemaattista opetusta Suomessa ei ollutkaan ennen kuin Ahvenainen puuttui asiaan.

– Ehdotin hanurinsoiton opetuksen aloittamista Suomen musiikkiopistoliiton puheenjohtajalle. Hän sanoi, ettei sitä voi tehdä, koska ei ole kurssitutkintovaatimuksia. Minä sitten tein ne. Oppikirjojakaan ei ollut olemassa, joten ryhdyin tekemään niitäkin.

Lahjakkuuden lisäksi menestykseen on tarvittu sinnikkyyttä ja tinkimätöntä harjoittelua. Kun Ahvenainen halusi harmonikan, sitä varten piti kerätä romua ja jakaa lehtiä.

Parin vuoden kuluttua hän näki osto- ja myyntiliikkeessä upean viisirivisen, joka nostaisi soiton uudelle tasolle. Sitä varten hän hankki hyvän takaajan ja sai 11-vuotiaana vekselin kuopiolaisesta pankista.

Takaaja oli tuon ajan Kuopion kunnallispolitiikan vahva demarivaikuttaja Yrjö Nurmi.

Olisiko harmonikkaura
jäänyt syntymättä, jos pankinjohtaja ei olisi lainannut rahaa?

– Ei, sitten olisin keksinyt jonkin muun keinon.

14-vuotiaana Ahvenainen soitti sirkuksessa koko kesän. Siellä hän tajusi harjoittelun merkityksen.

– Katsoin sirkuksen trapetsitaiteilijaa, joka harjoitteli jatkuvasti. Ajattelin, että minä teen samalla lailla, en anna periksi.

Ahvenaiselle on tyypillistä, että hän löytää tien toteuttaa hyvät ideansa. Joskus se on vaatinut mutkaa naapurimaassa.

– 1960-luvun lopulla ehdotin Hyvinkään kirkkoherralle, että voisinko soittaa konsertin kirkossa. Ohjelmistossani oli sinne sopivia kappaleita. Hän säikähti, että ei missään nimessä.

– Yritin moniin kirkkoihin, mutta mihinkään ei päässyt. Seinäjoen kirkkoherra sanoi minulle puhelimessa suoraan, että pitäisihän teidän taiteilijana tietää, että kirkkomme Lakeuden risti on Alvar Aallon piirtämä, ei täällä haitaria soiteta.

Sen sijaan Ruotsissa ”pi-
runkeuhkoja” ei kavahdettu.

– Soitin Sundsvallissa maailman ensimmäisen kirkkokonsertin harmonikalla 1970. Kun näytin Sundsvall Tidningenin kritiikkiä Hyvinkää kirkkoherralle hän sanoi, että jos Ruotsissa näin pääsit, kyllä se meillekin sopii.

Uransa huippusaavutukseksi Ahvenainen nimeää konsertin Moskovassa Tshaikovskin konserttisalissa 1978.

– Se kuuluu maailman kuuluisimpien konserttisalien joukkoon, jonne solistit haaveilevat pääsevänsä. Muita ovat Milanon La Scala, New Yorkin Carnegie Hall, Lontoon Royal Albert Hall ja Wienin Musikverein. Olin ensimmäinen harmonikansoittaja siellä.

Kuopion-konsertin jälkeen Veikko Ahvenainen pitää ison konsertin Finlandia-talossa. Siellä syntymäpäivää on juhlistettu jo seitsemän kertaa aiemmin, viiden vuoden välein. Konsertit on aina myyty loppuun.

– Kaikilla elämän aloilla pärjää hienosti, kun on utelias ja haluaa päästä omalla alallaan eteenpäin. Oli se ala mikä hyvänsä, Ahvenainen kiteyttää.

Veikko Ahvenainen

Harmonikkataiteilija, säveltäjä, sanoittaja

Syntynyt 24.9.1929 Kuopiossa.

Asuu omakotitalossa Jyväskylän Palokassa.

Toinen avioliitto ruotsalaisen harmonikkataiturin Carina Nordlundin kanssa.

Koulutus: Kansakoulu ja ammattikoulu.

Maailman eniten levyttäneitä artisteja: levytyksiä on tällä hetkellä 1 067. Soittanut noin 5 000 harmonikkakonserttia. Ollut solistina kaikissa maamme sinfoniaorkestereissa vuodesta 1956. Säveltänyt teoksia myös kamari- ja sinfoniaorkestereille.

Saanut harmonikansoiton opetuksen musiikkiopistoihin ja laatinut niihin ensimmäiset kurssitutkintovaatimukset. Kirjoittanut useita harmonikansoiton oppikirjoja ja muistelmateoksen Hanurini muistoja (2014). Konsertoinut yli 40 maassa.

Pro Finlandia -mitali 2010.

Harrastukset: Lenkkeily. Juossut muun muassa 31 maratonia.

Syntymäpäiväkonsertti Kuopion kaupungintalossa 24.9. kello 19. Mukana ovat Carina Nordlund, tangolaulaja Leif Lindeman, Riistaveden Hanuristit, Jari Ovaskainen, Kuopion Harmonikkaklubi ja Savonia-yhtye.

Juhlakiertue huipentuu suureen konserttiin 5.10. kello 14 Finlandia-talossa Helsingissä. Konsertin lopussa kuullaan valtakunnallinen yhteissoitto, johon osallistuu noin 300 hanuristia ja laulusolistit.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.