Hukkas-Viljo sai kädentaito-oppia

– No eihän se vaikeaa ole, mutta tämä on asennekysymys. En minä enää rupea näin vanhana valokuvaajaksi. Enkä varmasti tuota sutia käteen ota, täräyttää Esa Repo.

Samalla Repo hymyilee, mutta sanoma on selkeä.

– Se on semmoinen homma, että innostus kaikkeen tämmöiseen hupatushommaan on mennyt. Kun on vaan liian vanha, Repo sanoo.

Mutta annahan olla, kun asenne unohtuu hetkeksi.

Ei siinä mene kuin silmänräpäys niin Repo on ottanut 77-vuotisen elämänsä ensimmäisen kuvan digikameralla ja alkanut piirtää paperille hevosta.

– Hyvinhän tämä onnistuu siihen nähden, että edellisen kerran olen hevosen piirtänyt 40 vuotta sitten, vieremäläismies naurahtaa.

Esa Repo on yksi Vieremän palvelukeskus Sotkanhelmen päivätoiminnan osallistujista.

Torstaina porukka on saanut vieraakseen Ylä-Savon vastavalitun aluetaiteilijan, Leena Mularin. Mulari opastaa joukkiota digikameran käyttöön ja ystävänpäiväkortinkin voi taiteilla.

Aluetaiteilijan pesti kestää vuoden loppuun. Kyseessä on Vieremän kunnan hallinnoima Hyvinvointia ja elinvoimaa ikäihmisille -hanke, jota rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Aluetaiteilija tuottaa kuuden Ylä-Savon kunnan alueella kulttuuripalveluja ikäihmisille.

– Kaikilla pitäisi olla oikeus olla taiteen tuottajia eikä vain kuluttajia. Tämä vaikuttaa toimintakykyynkin, Mulari sanoo.

Palvelukeskusten lisäksi aluetaiteilija jalkautuu esimerkiksi kyliin, joissa kulttuuripalveluja ei ole saatavilla. Ensimmäiset kyläkeikkapaikat Vieremällä ovat Kauppilanmäki ja Palosenmäki.

– Entisaikaan kulttuuria ei monestikaan pidetty tärkeänä, eikä monella ole ollut edes mahdollisuutta taiteen tekemiseen. Nyt saattaa paljastua vaikka minkälaista lahjakkuutta, Leena Mulari hymyilee.

Lahjakkuutta tosiaan paljastuu. Esa Repokin työstää hevostaan niin taidokkaasti, että varmasti tulee hyvä. Vastapäätä istuva Viljo Hukkanen katsoo kaverin työskentelyä ihaillen.

– Minä itse innostuin enemmän siitä valokuvauksesta. Mieluusti ottaisin taidekuvia ja kuvaisin tapahtumia. Kaikkea semmoista, mikä vetäisi ihmisiä puoleensa.

Hukkanenkin on saanut nyt kokeilla elämänsä ensimmäisen kerran digikuvausta.

– Sillähän pystyi kuvaamaan ihan mitä vain eikä ne aiheet lopu varmasti ikinä.

Hukkanen kertookin, että mieleen tuli jo oman digikameran ostaminen.

– Jos en nyt ihan heti kuole, on kai se kamera ostettava. Kymmenen vuotta meinasin kuitenkin vielä miettiä, Hukkanen, 73, nauraa ja tekee kuitenkin jo samantien ostotarjouksen toimittajan kamerasta.