"Idyllisestä perheestä alkaa saarella löytyä säröä ja irrallisuutta" – filosofi Sanna Tirkkonen löytää Muumipappa ja meri -kirjasta paljon yksinäisyyttä

Tove Janssonin romaani Muumipappa ja meri on monin tavoin erilainen muumikirja. Jansson omisti teoksen poismenneelle isälleen, ja siinä liikutaan kirjailijalle tyypillisen valoisuuden ja komiikan lisäksi tummissa sävyissä. Kirjailija vie muumiperheen kauas merelle, tuntemattomalle saarelle, jossa aina harmoninen muumiperhe aivan kuin muuttuu muuksi.

Muumipappa ja meri -kirja on kiehtonut filosofi Sanna Tirkkosta, 39, lapsuudesta lähtien.

– Luin kirjan ensimmäisen kerran 8-vuotiaana, mutta aikuisena löysin sen jälleen. Kirjan tunneilmapiirin takia koin, että siihen oli palattava aina uudelleen. Rupesin tarkastelemaan kirjaa filosofisten käsitteiden kautta ja prosessoin sitä paljon. Lopulta kirjasta nousi yksi teema ylitse muiden: yksinäisyys, Tirkkonen kertoo.

Kuva: WSOY

Tirkkonen vastaanottaa tänään tiistaina Vuoden Tiedekynä -palkinnon artikkelistaan Yksinäisyyden tunteet Tove Janssonin teoksessa Muumipappa ja meri. Koneen Säätiön myöntämän palkinnon suuruus on 25 000 euroa.

Artikkelissaan Tirkkonen käsitteellistää koetun yksinäisyyden eri muotoja fenomenologisen analyysin ja psykiatrian filosofian kautta.

Hän kyseenalaistaa oletuksen, jonka mukaan yksinäisyys olisi passiivinen tila tai ainoastaan yksilön ongelma.

Tirkkonen kuvaa yksinäisyyden tunteita ihmissuhteiden, ilmapiirien, vaihtuneiden elämäntilanteiden ja yhteiskunnallisten tekijöiden näkökulmista.

Tirkkonen on jäänyt koronapandemian vuoksi Saksan Heidelbergiin, jossa hän toimii vierailevana tutkijana yliopistoklinikalla filosofi Thomas Fuchsin johtamassa tutkimusyksikössä.

– Tutkimme psykiatrisessa sairaalassa psyykkisen oireilun kokemuksellista puolta, sosiaalisia ulottuvuuksia ja kehollisuutta. On hienoa työskennellä täällä, sillä vastaavaa ei ole missään, Tirkkonen sanoo.

Tirkkonen on filosofian tutkijatohtori myös Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa.

Muumipappa ja meri -kirja alkaa tilanteesta, jossa Muumipappa tuntee olevansa tarpeeton. Löytääkseen uudelleen merkityksen elämälleen, seikkailuja janoava Pappa johdattaa perheensä autioituneelle majakkasaarelle. Perheenjäsenet eivät viihdy karulla saarella, joka tarjoaa vain koettelemuksia toisensa jälkeen.

– Idyllisestä perheestä alkaa saarella löytyä säröä ja irrallisuutta. Kirjassa kaikki henkilöt ovat omassa yksinäisyydessään, vaikka ovat yhdessä saarella, ja jokainen henkilöhahmo käyttää omia keinojaan päästäkseen ulos yksinäisyyden kokemuksestaan.

Kuvakaappaus Muumilaakson tarinoita -televisiosarjasta. Kuvassa Muumipeikko ja Niiskuneiti. Kuva: Vieras

Tirkkonen liittää Muumipappaan eksistentiaalisen yksinäisyyden kokemuksen ja ahdistuksen. Saari on perheenisän oma projekti, jota hän vie eteenpäin itsepintaisesti löytääkseen tarkoituksen elämälleen.

– Papassa kulminoituu merkityksellisyyden poissaolo. Elämä tuntuu, että tässäkö tämä nyt oli, tätä helppoa muumilaaksoelämää vain. Saarella hän etsii keinoa, jolla voisi olla merkityksellinen itselleen ja perheelleen. Muumipapan on vaikea kohdata sisällään olevaa vihaa. Hän kanavoi sen erilaisiin projekteihin: hän alkaa kalastaa pakonomaisesti ja tekemään tutkimuksia, jotka imitoivat tieteellistä tutkimustyötä.

Muumipapan turhautuneisuus heijastuu hylätyssä majakassa, jonka lamppua hän ei saa syttymään.

Muumipappa ja meri on Janssonin kirjoista ainoa, jossa Muumimamman empaattinen ja lempeä olemus saa uusia piirteitä. Tirkkosesta Mamma on erityisen poissa tolaltaan kolkolla saarella.

– Muumimamman hahmossa näkyy miten eristyneisyys ja masentuneisuus linkittyvät yhteen. Mamma kehittyy kirjassa hahmona paljon. Hänellä on kova koti-ikävä ja hän koettaa selvitä ensin samoilla keinoilla kuin Muumilaaksossa. Se ei kuitenkaan onnistu ja äiti, joka ei näytä negatiivisia tunteita, joutuu myöntämään itselleen, ettei hän viihdy vihamielisellä, kylmällä saarella.

Jansson kirjoittaa Muumimamman pelastukseksi luovuuden: äiti katoaa saarelta hetkeksi lohduttaviin piirustuksiinsa, joilla hän on koristellut paljasseinäisen majakan.

" Kuva: Koneen säätiö

Kuka romaanin henkilöhahmoista koskettaa sinua eniten?

– Kaikki ovat ymmärrettäviä ja eri syistä samastuttavia. Kukaan Janssonin hahmoista ei ole yksiulotteinen, vaan kaikissa on ristiriitaisia puolia, mikä tekee heistä kiinnostavia. Muumipeikko yrittää ymmärtää perheen dynamiikkaa, perhettä kohdannutta kriisiä ja koettaa omilla keinoillaan pelastaa tilanteen. Niinhän lapset usein tekevät, lapsen harteille jää kaikki mistä ei puhuta.

Omanlaisiaan yksinäisyyden muotoja kantavat kirjassa myös Mörkö, Myy ja Kalastaja.

Yksinäisyyden kiteytymä ja personifikaatio Mörkö saa Muumipeikolta osakseen edes pientä ymmärrystä. Myyn yksinäisyytenä Tirkkonen näkee tarkkailijan ja pisteliään kommentoijan roolin, josta Myy ei pääse irti.

– Yksinäisyys aiheuttaa usein stressitilan, jossa täytyy koko ajan olla aktiivinen. Myy on koko ajan varpaillaan ja seuraa, mitä perheen dynamiikassa ja tunneilmastossa tapahtuu.

Kalastaja on keskeinen ja koskettava hahmo. Sosiaalisesti eristäytyneellä Kalastajalla ei ole ketään.

– Hän on ollut yksin saarella kauan ilman mitään kontakteja, toivonut, että joku tulee, eikä kukaan tullut. Kun muumiperhe saapuu, kalastajan on vaikea olla heidän läheisyydessään. ”Kalastajia” on yhteiskunnassamme paljon, totaalisen yksinäisiä ihmisiä, joiden tekemisillä ei ole mitään väliä kenellekään. He eivät selviä omin voimin ulos yksinäisyydestä.

" Kuva: Koneen säätiö

Mitä yksinäisyyden tutkimisesta kaunokirjallisesta tekstistä jäi sinulle käteen?

– Kaunokirjallisuuden puolelta voi löytää erittäin tarkkoja ja kiinnostavia kokemuskuvauksia yksinäisyydestä. Kirja näyttää, miten tärkeää yksinäisyyden tunnistaminen on, Tirkkonen sanoo.

– Yksinäisyyteen liittyy todella paljon fyysisiä tiloja ja tunteita, joita on vaikea erottaa toisistaan. Yksinäisyyden osuus voi jäädä tunnistamatta esimerkiksi masennuksen yhteydessä. Merkityksellisten ihmissuhteiden mahdollistaminen ja uudelleen löytäminen ovat väylä pois yksinäisyydestä.

Tirkkosesta Janssonin kirjat ovat erityisen kiitollista luettavaa filosofeille.

– Kun Toven kirjoja lukee, on jatkuvasti pysähdyttävä, kun iloitsee ja hämmästyy siitä, miten hyvin kirjailija on perillä filosofiasta. Hän tekee sen nerokkaasti alleviivaamatta mitään. Jansson puhuu rivien välissä asioista, joista on filosofian piirissä kirjoitettu, esimerkiksi ahdistuksesta ja merestä tunteiden metaforana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Atomirotta on noussut kuudessa vuodessa keikkabändien ykkösketjuun – "Ominta reviiriä ovat pienet ja hikiset klubit", sanoo Rane Raitsikka

Levyarvio: Maqiano-niminen laite tuo uniikin elementin Kari Ikosen levylle

Levyarvio: Virpi RäisäsenTrasparente on osin huikeaa kuunneltavaa, mutta kokonaisuutta vaivaa epätasaisuus

Dekkari näyttää, miten suomalaiset yhdistettiin talvisodan jälkeen väkisin toisinajattelijat hiljentämällä

John Legend ja Chick Corea vahvistaneet esiintymisensä ensi vuoden Pori Jazzeilla

”Taiteen tulisi olla kaikkien ulottuvilla, eikä tapahtumien pitäisi rajoittua pääkaupunkiseudulle.”

Elokuva-arvio: The Boy -elokuvan jatko-osassa manipuloiva nukke piinaa perhettä, mutta elokuva ei nouse ykkösosan tasolle

Kulttuuritapahtumille haettavissa 9,6 miljoonaa euroa korona-avustuksina

Kirja-arvio: Martti Issakainen jatkaa Rannalla-kokoelmalla luonnonläheistä linjaa

”Kyllä tämä kesä on taputeltu” – yleisötilaisuuksien rajoituksia lievennetään elokuussa, mutta se ei helpota tapahtumajärjestäjien tilannetta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.