Intiaaneja ja savolaisia yhdistää ainakin sauna

Kyömynenäinen intiaanipäällikkö, satuloimaton hevonen ja komea sulkapäähine. Edward S. Curtisin (1868–1952) mustavalkoinen valokuva on kuin suoraan lännenelokuvasta tai takavuosien viihdekirjasta.

Tasankointiaanien tavoista tohtoriksi väitellyt Riku Hämäläinen Helsingin yliopistosta myöntää, että Curtis piirsi alkuperäiskansasta vahvasti romantisoidun kuvan. Valokuvaaja halusi tallentaa katoavaa ja osin jo kadonnutta kulttuuria, ja niinpä hän siivosi kuvistaan modernin elämänmenon.

– Curtisia on kritisoitu kohtuuttomankin paljon siitä, että hänen kuvansa olivat lavastettuja ja osin retusoituja. Curtis ei kuitenkaan lavastanut yhtään sen enempää kuin aikansa studiokuvaajat yleisesti, väittää Hämäläinen.

Ja silloin kun Curtis lavasti, hän lavasti Hämäläisen mukaan varsin hyvin. Päähine saattoi vaihtua näyttävämpään, mutta väärän heimon päähinettä Curtis ei erehtynyt kuvattavalleen pukemaan.

Katsellessaan VB-keskuksen kesänäyttelyä tutkija toteaa, että Curtisin kuvista välittyy se, mitä nykypäivänäkin intiaanitutkimuksessa tähdennetään.

– Ei ole yhtä ainoaa intiaanikulttuuria, vaan satoja intiaanikulttuureja. Curtis oli siitä tietoinen.

Hämäläisen mukaan Curtisin, kuten monien aikalaisiensa, intohimona oli tallentaa mahdollisimman paljon aineistoa ja jättää syvempi analyysi jälkipolville. Jopa 40 000 valokuvan lisäksi Curtisilta jäi yli 10 000 sylinteriäänitettä sekä 20-osainen tietokirja.

– Curtis oli varma, että intiaanien kohtalona on hävitä olemattomiin. Historia osoitti, että hän oli väärässä.

1960-luvulta alkaen intiaanien oikeudet nousivat esiin. Hajanaiset kulttuurien sirpaleet yhdistävät voimansa, reservaattien elinoloja kohennettiin. Suomeenkin perustettiin vuonna 1977 yhdistys tukemaan intiaaneja ja jakamaan asiatietoa heidän kulttuureistaan. Riku Hämäläinen toimii Suomen intiaaniyhdistyksen puheenjohtajana.

Nykyään intiaaneja on Yhdysvalloissa 3,5 miljoonaa ja Kanadassa noin miljoona. Määrä on kasvussa.

Kolumbuksen väärinkäsitykseen perustuvalle intiaani-nimitykselle on etsitty ja löydettykin korvaavia ilmaisuja. Esimerkiksi Kanadassa he ovat virallisesti ”the First Nations”. Hämäläisen mukaan Pohjois-Amerikan alkuperäiset asukkaat itse puhuvat itsestään laajalti intiaaneina, eikä suomalaistenkaan ole hänen mukaansa syytä hävetä sanaa.

Curtisin kuvien vastaparina VB-keskuksessa on historiallisia valokuvia saamelaismuseo Siidasta. Hämäläinen vahvistaa, että arktisten alueiden intiaanien kulttuurissa on paljon yhtäläisyyksiä paitsi saamelaisten, myös yleisemmin suomalaisten ja siperialaisten kansojen kanssa. Esimerkiksi karhun pyyntiin liittyneet rituaalit ovat olleet lähes yhtäläiset.

Ensimmäiset metsäsuomalaiset lähtivät Pohjois-Amerikkaan jo 1640-luvulla, ja Hämäläisen käsityksen mukaan suomalaisten ja paikallisväestön suhde oli luonteva.

– Intiaanien tiedetään käyttäneen suomalaisista nimitystä ”he, jotka ovat kuin me”. Epäilemättä suomalaisilla on ollut suhteessaan luontoon jotakin sellaista, jonka intiaanit ovat tunnistaneet ja kokeneet itselleen läheiseksi.

– Ja saunakulttuuri on varmasti yhdistänyt. Pyhä löyly on kuulunut intiaanien rituaaleihin läpi Pohjois-Amerikan.

Edward Curtisin kuvista koottu Sacred Legacy ja Saamelaismuseo Siidan kokoelmista koottu Máttut – Juuret esillä VB-keskuksessa (Kuninkaankatu 14–16, Kuopio) 28.8. saakka.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.