Juho Rissasen traaginen teos palasi Suomeen: vasta kolmannen kerran yli sadan vuoden aikana

Kuopion tammimarkkinoilla on usein kylmää, mutta vuonna 1884 pakkanen oli tavallistakin ankarampi.

Juho Rissanen oli vasta kymmenvuotias, mutta nähnyt paljon. Hänellä oli varmasti omat odotuksensa, millaisessa kunnossa isä markkinoilta kotiutuisi. Sitä ei kuitenkaan kukaan tainnut aavistaa, että aamulla lääninvankilan vangit kantaisivat Kallaveden jäälle eksyneen Heikki Rissasen jääkalikkana kotiin.

Akvarelli- ja guassimaalaus Lapsuuden muisto kertoo sen kaiken. Pieni tyttö kätkee kasvonsa naisen helmoihin. Paksuihin talvivaatteisiin puettu poika sen sijaan katsoo isää ja näkee lapsuutensa lopun.

Maalauksesta piti tulla keskimmäinen osa triptyykkiin tai pentatyykkiin, kolmi- tai viisiosaiseen teoskokonaisuuteen. Muut osat jäivät luonnoksiksi: äiti ja poika arkkua kantamassa, mies jäällä käsi pulloa pidellen.

Lapsuuden muisto esiteltiin suomalaiselle taideyleisölle keväällä 1903. ”Lieneekö pelkkää sattumaa, että Hugo Simberg maalasi juuri saman vuoden kesän aikana Haavoittunut enkeli -teoksensa”, kirjoitti Ateneumin johtaja Soili Sinisalo vuonna 1997.

Sinisalon mukaan ainakin osittain kyse oli sattumasta. Simberg oli luonnostellut enkeliään jo edellisvuonna. Lisäksi ajan yhteiskunnalliset virtaukset puhuttelivat sekä Rissasta että Simbergiä.

Simbergin teoksessa kärsii enkeli, Rissasella mustapukuinen leski. Mutta kummassakin katsojan oppaana toimii totinen pikkupoika.

Teokset osallistuivat yhtä aikaa valtion henkilömaalauskilpailuun. Simbergin maalaus voitti, ja siitä tuli suomalaisyleisön kestosuosikki. Rissasen teoksen osti Unkarin valtion taidemuseo.

Yli sadan vuoden aikana teos on vieraillut Suomessa vain kaksi kertaa aiemmin; 1935 ja 1998. Nyt se on kevään ajan esillä Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä.

Museonjohtaja Peter Didrichsen kertoo, että taideteoksen lainaaminen onnistui museon naapurissa toimivan Unkarin suurlähetystön kontaktien ansiosta. Teoksen vierailu oli vielä aivan viime hetkillä peruuntua Keski-Euroopan pakkasien vuoksi.

Tarkoin varjeltu teos kylpee viidenkymmenen luxin hämyssä toukokuuhun saakka. Sitten se viedään takaisin Unkariin, suojaan valon kuluttavalta vaikutukselta.

Lapsuuden muisto -nimeä kantavassa näyttelyssä esillä on kaikkiaan viitisenkymmentä Rissasen teosta 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkuvuosilta. Pääpaino on akvarelleissa ja piirroksissa. Joukossa on savolaisille tuttuja teoksia mutta myös harvinaisuuksia, joita ei ole aiemmin julkisesti nähty.

Aloite näyttelyn järjestämiseen tuli taidehistorioitsija Marja-Terttu Kivirinnalta. Hän tutki väitöskirjassaan Juho Rissasen ja Helene Schjerfbeckin ympärille rakennettuja taiteilijamyyttejä.

–Yksi vuosikymmeniä toistunut myytti oli, että Rissanen olisi ollut taiteilijana itseoppinut. Kansakouluun hän ei päässyt, mutta taidetta hän opiskeli monessakin koulussa, muistuttaa Kivirinta.

Esimerkiksi Rissaselle ominainen vahva viiva kertoo kahden hänen tärkeän opettajan, Schjerfbeckin ja etenkin Albert Gebhardin vaikutuksesta.

Kivirinta muistuttaa myös, että kaikkein suomalaisimpana taidemaalarina pidetty Rissanen vietti merkittävän osan elämästään ulkomailla.

Mutta myyttien murtamisen jälkeen jäävät faktat. Rissanen todellakin tuli aivan erilaisista oloista kuin muut aikansa suomalaistaiteilijat. Kivirinta puhuu Rissasen kohdalla mielellään ”myötäelävästä realismista”.

– Rissanen kansan keskuudesta lähteneenä pääsi varmasti lähemmäksi kansaa kuin vaikkapa Akseli Gallén-Kallela, joka katseli kohteitaan vähän kuin yläviistosta.

Yhtenä esimerkkinä Kivirinta nostaa esiin Hauta-Heikin mummon. Savolaisten omaksi Mona Lisaksi kutsuttu kansannainen ei ole kasvoiltaan kaunis, mutta hänen silmiensä katse jää mieleen.

Mummo ei ujostele, vaan katsoo kuin vertaistaan.

Juho Rissasen Lapsuuden muisto -näyttely on esillä Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä 28.5. saakka. Jutun lähteenä on käytetty muun muassa Juho Rissanen ja suomalainen kansa -kirjaa (1997).