Jukka Puotila: Teatteriravintolat kuten Kuopion Maxim edustavat uudenlaista kulttuuria

Ympäri Suomen on alkanut ilmaantua uudenlaisia esiintymispaikkoja, joissa näytetään etenkin kiertäviä esityksiä. Kuopioon avattu teatteriravintola Maxim on tästä hyvä esimerkki.

Näyttelijä Jukka Puotila on käynyt tänä syksynä esiintymässä jo kahteen otteeseen Maximissa. Hän toteaa, että vielä 15 vuotta sitten vastaavia paikkoja ei Suomessa ollut.

– Niillä on nyt selvästi tilausta, Puotila sanoo.

Hän muistelee aloittaneensa oman esityksensä kokeilut Tampereen Komediateatterissa vuonna 2003. Sitä ennen vastaavia esityksiä ei juuri ollut. Stand up otti vasta ensiaskeleitaan Suomessa, ja imitaattorit esiintyivät yhtenä numerona juhlien muiden numeroiden joukossa.

– Oli ehkä sellainen pelko, että se ei kanna koko iltaa. Että jos puoli tuntia menee, niin hyvä on. Sellainen perinne, että esiintyjällä olisi oma ilta, on Suomessa aika tuore, Puotila toteaa.

Uudenlaiset paikat houkuttelevat myös uudenlaista yleisöä, Puotila uskoo.

– Siellä saattaa olla sellaista yleisöä, joka ei käy teatterissa ollenkaan. Joillekin teatteriin menossa voi olla kynnystä.

Ravintolamaisessa ympäristössä on erilainen tunnelma kuin teattereissa. Monet teatterit ovat hienoja paikkoja, joista ei samettia, plyysiä ja historian havinaa puutu. Teatteriin pukeudutaankin usein juhlavasti. Ravintolasta puuttuu tällainen teatterin muodollisuus.

Muodollisuudessa on myös omat hyvät puolensa. Se erottaa tilaisuuksia ja tapahtumia arjesta.

– Teatteri on aina viritetty esityksille. Yleisö on herkempää lähtemään mukaan esitykseen, koska ihminen on virittäytynyt tullessaan teatteriin. Teatteriravintolassa käynnistyminen voi olla hitaampaa, mutta kun esitys jatkuu, reagointi on estottomampaa. Voi tulla tömistyksiä ja aplodeja väliin, Puotila erottelee.

Hän huomauttaa, että monestikaan ihmiset eivät mene vain katsomaan teatteriesitystä, vaan sen jälkeen mennään illastamaan.

– Sen takia teatteriesitykseen, joka on yli kolme tuntia, tulee reaktio, että ei saamari, eihän tuota voi mennä katsomaan, kun sitten ilta on pilalla sen takia, ettei mikään paikka ole enää auki sen jälkeen.

Tänä syksynä Puotila nähdään Kansallisteatterissa Minna Canthista kertovassa Canth-näytelmässä Kaarlo Bergbomin roolissa. Bergbom oli suomenkielisen teatterin perustaja.

– Minna Canth oli hyvin tärkeä työtoveri Bergbomille. Ja suomalaiselle teatterille Canth on ollut äärimmäisen tärkeä.

Puotila siteeraa Bergbomin pyytäneen Canthilta, että ”kirjoittakaa kansannäytelmiä, kuvatkaa tavallista elämää ja loihtikaa esiin elämä, jota kesäaikana Suomen nuoruus pappiloissamme viettää.”

– Minnan tekstit olivat sellaisia, mitä suomalainen teatteri tarvitsi. Ne olivat vaativia ja nykyaikaisia. Kaarlo joutui olemaan aina vähän hattu kourassa Minnan suhteen, että hän kirjoittaisi näytelmiä.

Puotila arvelee Suomen satavuotisjuhlan olevan yksi syy, miksi Canth-näytelmä tehdään juuri nyt. Mutta Canthiin on myös yleisön puolelta selvää kiinnostusta, sillä liput ovat myyneet hyvin syksyn näytöksiin.

Kaisa Korhosta Puotila pitää juuri oikeana ohjaajana 23. marraskuuta ensi-iltansa saavalle Canthille. Korhonen on ohjannut myös Canthin kirjoittamia näytelmiä.

– Kaisa Korhonen on ohjaaja, jolla on vahva ohjaajamenneisyys. Hänellä on vahva näkemys siitä, mitä hän haluaa, ja hän on äärimmäisen analyyttinen.

Puotila on tyytyväinen Kansallisteatterin pääjohtajan Mika Myllyahon linjaan.

– Nyt näyttää vahvalta sekä sisäänpäin että ulospäin. Se henki, millä asioita tehdään, on hyvä, Puotila sanoo.

– Tämä on kolmas kenraali, jonka alaisuudessa siellä olen. Kansallisteatteri on nyt erittäin hyvässä iskussa, ja se on varmaan teatterina hyvin haluttu työpaikka. Teemme kotimaisia kantaesityksiä ja taiteellisesti hyvin haastavaa ohjelmistoa – niin tekijöitä kuin katsojiakin haastavaa.

Yksi mittari on, että katsojia on riittänyt Kansallisteatteriin. Puotila huomauttaa, että teatterin merkitys hiipuu, jos yleisöä ei ole. Toisaalta yleisöä ei pidä kosiskella, eikä sitä Puotilan mielestä Kansallisteatterissa ole tehty. Taide tulee ensin.