Jyrki Nissinen piirtää yhä lapsuuden rentoudella

Jyrki Nissinen muistaa, että hän piirsi sarjakuvia jo ennen kuin osasi kirjoittaa, mutta varsinaista päätöstä sarjakuvan tekijäksi hän ei saa mieleensä.

Sen Nissinen osaa kertoa, että kahdesta lapsuuden haaveestaan hänen oli täytynyt luopua: ei tullut Vieremän pojasta Hollywood-näyttelijää eikä NHL-tähteä.

–Jälkimmäinen jäi, kun tajusin, että saadakseen kalliin lukaalin pitäisi osata luistella. En ole muutenkaan ikinä ollut innokas joukkuepelaaja, kykenen juuri ja juuri toimimaan bändissä, Nissinen nauraa.

–Sarjakuvat eivät missään vaiheessa jääneet pois elämästäni, vaan alkoivat kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Lopulta niistä tuli välttämättömyys: näitä on tehtävä. Eikä se tunne ole kadonnut.

 

Sarjakuvia, niin isoja kuin pieniä, omakustanteita kuin kustannettuja julkaisuja, Nissinen on tehnyt urakalla. Vuodesta 2001 lähtien häneltä on julkaistu 28 eri sarjakuvaa.

Viime vuonna ilmestyi yli 200-sivuinen Kehittymättömät Ufot -sarjakuva, joka yhdistelee scifiä ja nuoren miehen kasvukertomusta. Teokseen sisältyi myös muun muassa Circle-yhtyeestä tutun Janne Westerlundin säveltämä tarinaa mukaileva ääniraita.

Nissiselle on tyypillistä keksiä sarjakuviinsa aina jotakin uutta, jottei tekeminen vahingossakaan uraudu. Esimerkiksi Viihdealus Dream Zone -sarjakuvaan (2010) hän kehitteli dialogia salakuuntelemalla ja nauhoittamalla ympärillään käytyjä keskusteluja.

–Tietysti muokkasin niitä. Enää en kanna nauhuria mukanani, se oli lähinnä tätä yhtä sarjakuvaa koskeva juttu. Mutta jos jotakin oikein hyvää kuulee, niin ehkä sitä voi ottaa muokaten mukaan.

Ajatuksia sarjakuviinsa Nissinen sanoo saavansa sieltä ja täältä. Havainnot maailmasta nivoutuvat kokonaisuudeksi, josta tulee mahdollisesti sysäys juonelle.

–Tekisi mieleni sanoa, että odottamassa on kuningasidea, mutta ei ole. Jonkinlaisena mahdollisena kehyksenä uuteen sarjakuvaan olen ajatellut kokoontumista, eräänlaista neuvotteluihin liittyvää teemaa. Mutta nämä ovat raakoja ajatuksia, valmiiseen työhön voi mennä vuosia.

Nissinen huomauttaa, että Kehittymättömät Ufot oli ponnistus, jonka jälkeen mieli halajaa hetken verran pienempiä haasteita. Syyskuussa järjestettäviä Helsingin sarjakuvafestivaaleja varten Nissinen kokoaa Borgtron-sarjansa kymmenen ensimmäistä osaa yksiin kansiin.

Lisäksi tekeillä on pienimuotoinen sarjakuva-albumi, jossa yhteistä elämää testaavat Jerry Scottin ja Jim Borgmanin luoma Jere sekä Lise Myhrenin luoma Nemi.

–En tiedä, onko siinä kohtaamisessa yhtään mitään järkeä, mutta pitääkö ollakaan?

Nissisen ainoa kriteeri tekemisissään, niin musiikissa kuin kuvataiteessakin, on se, että hänen pitää itse tykätä siitä mitä tekee.

–Monesti se voi päätyä siihen, etteivät tuotokseni ole ihan niitä kaikkein helpompia ja kaikkien makuun. Mutta jos tarjoan joillekin halvat naurut ja vähän miettimistä, se riittää.

 

Nissinen ei koe tekevänsä marginaalisarjakuvaa vaikka myöntääkin, että hänen karu ja mustavalkoinen tyylinsä ehkä vie ajatukset vaihtoehtoiseen taiteeseen. Tämä siitäkin huolimatta, että Nissisen Auttava hai -sarjakuvaa julkaistiin aikanaan Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.

–Suomen kokoisella kielialueella kaikki vähänkin arveluttavampi sarjakuva uhkaa aina jäädä marginaaliin. Minä en osaa tehdä B. Virtasen kaltaisia strippejä, ja ehkä sen tekijä Ilkka Heilä ei osaa tehdä tällaista sarjakuvaa. Kumpiakin on jonkun tehtävä, ja jako on mennyt tällä lailla.

Nissisen sarjakuvia on viety myös ulkomaille. Esimerkiksi sarjakuvan suurmaassa Ranskassa hänen töitään on ollut mukana niin isoissa kuin pienissäkin kokoelmissa.

Töiden leviäminen maailmalle on mieluisaa, mutta liian suurta numeroa Nissinen ei siitä tee.

–Se on vähän samanlaista kuin Linda Lampeniuksen maailmanvalloitus. Jotakin on tapahtunut, mutta ei niin hirveän paljon.

 

Sarjakuvan tekijäksi Nissinen ei tunnusta seuraavansa paljoakaan sarjakuvamaailmaa. Kotona ei ole suurta alan kirjastoa, vaan lähinnä hän tutustuu suomalaisiin pienkustanteisiin eri festivaaleilla. Nissinen korostaakin olevansa enemmän tekijä kuin lukija.

–On ollut varmasti helpompi löytää se oma ääni, kun ei ole tiennyt muista. Se on hölmön etu, kun ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, vaan tekee omaa juttuaan. Sillä pärjää alalla kuin alalla parhaiten.

Punk-estetiikan lisäksi tärkeitä ja säilyneitä työkaluja taiteessa ovat 90-luvun populaarikulttuuri sekä lapsuuden videopelikokemukset.

–Jenkkiarmeijan jeeppi ja Terminator 2 -elokuvan mekaaninen käsi ovat kuvastoa, josta olen saanut visuaalista ideaa tekemisille. Lapsena tein myös veljeni kanssa ohjeita kuvitteellisiin videopeleihin. Ne ohjeethan olivat yksinkertaisuudessaan hienoja ja vallan hauskoja: esiteltiin kuka on sankari ja mitä missäkin kentässä pitäisi tehdä.

–Sellainen samanlainen piirtämisen rentouskin on edelleen olemassa kuin lapsena. Hyvä, ettei tyyliä ole tullut liikaa hiottua, se olisi vain hidaste.

 

Kuvia ja sooloa

Jyrki Nissinen on Vieremällä vuonna 1982 syntynyt sarjakuvapiirtäjä, kuvataiteilija ja muusikko, joka työskentelee nykyään Helsingissä.

Valmistunut kuvataiteilijaksi Turun kuvataidekoulusta vuonna 2009. ”Musiikkihommat olen oppinut lähinnä kantapään kautta”, Nissinen sanoo.

Aloitti sarjakuvauransa vuonna 2001 omakustanteisilla Vainajan velat ja Vierailuni italialaisessa kodissa -lehdillä, jotka on myöhemmin koottu kokoelmiksi. Tehnyt jo 14 osaa vuonna 2006 alkanutta Borgtron-sarjaa. Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ilmestynyt strippisarja Auttaja hai sai oman albumin 2009.

Ensimmäinen pitkä tarina Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät ilmestyi vuonna 2005.

Ollut mukana useissa bändeissä, tekee paljon keikkaa soolona.