Kamus-kvartetti on hitsautunut yhteen: "Kun katsoo taaksepäin, tässä näyttää olleen joku suuri logiikka"

Olennaista tiedettävää Kamus-kvartetista on, että se on soittanut yhdessä vuodesta 2002. Se tarkoittaa paljon yhdessä vietettyä aikaa, mikä näkyy siinä, että kun yksi kamuslaisista aloittaa ajatuksen, pari muuta ehtii täydentää lausetta ennen pistettä.

Se näkyy myös hioutuneena yhteissoittona: Yleisradio valitsi Kamuksen Different Voices -levyn viime vuoden klassisen musiikin levyksi. Different Voices toi kvartetin myös Sonkajärvi Soi! -festivaalille, sillä tapahtuman taiteellinen johtaja Ismo Eskelinen kuuli levyn soivan radiossa ja buukkasi kvartetin sen innoittamana.

Eskelinen toivoi erityisesti levyllä olevaa Jukka Tiensuun Rack-teosta Sonkajärven ohjelmistoon. Mistä siinä on kyse?

– Se on kymmenminuuttinen, sanoo sellisti Petja Kainulainen.

– Tai 12 minuuttia, huomauttaa Jukka Untamala, viulu.

– Sitten ei enää kuvailla sitä mitenkään muuten. Että tällainen analyysi, Kainulainen tuumaa.

Untamala ja viulisti Terhi Paldanius kertovat kuitenkin kyseessä olevan virtuoottisen teoksen, joka on pakattu täyteen erilaisia soittotekniikoita. Siinä on myös paljon ulkomusiikillisia lisiä.

– Tiensuu voi kirjoittaa nuottiin, että pysy paikoillasi kymmenen sekuntia, Paldanius mainitsee.

Tiensuun lisäksi Kamuksen Sonkajärven ohjelmistossa ovat muun muassa Dmitri Šostakovitšin 8. kvartetto – niin ikään Eskelisen toiveesta – ja Olli Mustosen pianokvinteton Suomen kantaesitys.

– Kahdeksas on soitetuin Šostakovitšin kvartetoista. Se on sävelletty fasismin uhreille ja on aika synkkäkin teos, mutta hyvin pysäyttävä, Paldanius kuvailee.

Ensimmäinen esiintyminen yhdessä Mustosen kanssa on niin ikään kvartetille mieleen.

– Sävellyksestä huokuu, että Olli on itse myös esiintyvä muusikko. Hän tietää, mitä tarkoittaa soittaa lavalla, Untamala toteaa.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun soitan isoa klassista kappaletta säveltäjän itsensä kanssa. Se on todella kiehtovaa, Kainulainen toteaa.

– Usein kun soittaa vaikka Beethovenia, niin tekisi mieli rupatella hänen kanssaan hetki jonkun meedion kautta. Voisi kysäistä, mitä tällä tarkoitit, hän jatkaa.

– Tempoista tulee usein kysymysmerkkejä. Varsinkin jos säveltäjä on käyttänyt metronomimerkintöjä, ja perimätietona liikkuu silti, ettei hän välittänyt niistä ollenkaan, Paldaniuskin sanoo.

Esimerkiksi Šostakovitš on laittanut metronomimerkintänsä tarkoituksella liian nopeiksi, koska häntä ärsytti teosten liian hidas soittaminen.

– Se on vähän hassua sellaiselle suomalaiselle, joka ottaa kaiken hirveän tosissaan, Untamala toteaa.

Kvartetti hiljenee hetkeksi ainoastaan silloin, kun pitäisi tietää, miksi he ovat alkaneet tehdä kamarimusiikkia.

– Vaikea sanoa, koska se on aina ollut itsestäänselvyys, lapsesta saakka kamarimusiikkiryhmissä soittanut Untamala lopulta toteaa.

– Monet säveltäjät ovat kirjoittaneet tietoisesti usein parhaita teoksiaan kamarimusiikkikokoonpanoille. Se on ollut kuningaslaji, Kainulainen huomauttaa.

Se, että heistä on tullut juuri Kamus, on osittain tietoisten päätösten, osittain sattuman summaa.

– Nyt kun katsoo taaksepäin, näyttää siltä kuin tässä olisi ollut joku suuri logiikka. Jos meille silloin olisi sanottu, että 14 vuoden päästä ollaan Sonkajärven gasthausin edessä, niin eipä sitä olisi osattu ajatella, Kainulainen lisää.