Kevät on yhtä suurta Sotkua – tulossa oma lehti, kortti ja enemmän esityksiä kuin koskaan

Tanssiteatteri Minimi ja Itä-Suomen tanssin aluekeskus ITAK ryhmittyvät entistä tiiviimmin Sotku-sateenvarjon alle. Yhteistyön syvenemisestä kertoo tällä viikolla kuopiolaiskoteihin jaettava Sotku-lehti. Verkossa Minimin ja aluekeskuksen tuotannot on koottu yhteiseen sotkuteatteri.fi-osoitteeseen.

Lisäksi kulttuurin suurkuluttajille markkinoidaan uutta Sotku-korttia. Sadan euron hintaisella kortilla saa ensi-iltapaikat kevään seitsemään tanssiesitykseen ja kahteen teatteri-esitykseen, vapaan pääsyn ensi-iltojen yhteydessä oleviin keskustelutilaisuuksiin sekä kaupan päälle kaksi aloittelijoille sopivaa tanssituntia.

– Tämä on tällaista yhteisön kasvattamista, luonnehtii ITAKin taiteellinen johtaja Tomi Paasonen korttikonseptia.

Kulisseissa kuitenkin on edelleen kysymys kahdesta erillisestä organisaatiosta, joiden välinen työnjako terävöityy tulevaisuudessa.

Minimin ja Riihimäen teatterin välinen akseliteatteriyhteistyö tuo Kuopioon kevään aikana monia uusia teoksia, myös puheteatteria. Minimiläiset arvioivat, että viime vuonna Minimillä oli kaikkiaan noin 100 esitystä. Tänä vuonna niitä nähdään yhteistyön ansiosta noin 250.

– On aivan ennennäkemätöntä, että Kuopiossa on viikoittain jokin tanssiesitys, kehuu Minimin johtajatroikkaan kuuluva Riikka Puumalainen.

– Tämä tosin merkitsee sitä, että omia uusia ensi-iltoja on vähemmän, lisää troikan toinen jäsen Liisa Ruuskanen.

Minimin kevään oma ensi-ilta on johtajatroikan kolmannen jäsenen Mikko Roihan ohjaama ja dramatisoima Yksin Berliinissä. Hans Falladan romaaniin perustuva, Berliinissä parasta aikaa harjoiteltava jännitysnäytelmä on yhteistuotantoa helsinkiläisen Teatteri Avoimien Ovien, Vapaan Teatterin ja Riihimäen Teatterin kanssa. Näytelmän pääosissa nähdään Tiina Weckström ja Jukka Pitkänen.

Kun Minimi keskittyy yhä vahvemmin yhteistyöverkoston rakentamiseen, ITAKin rooli teoksien tukijana ja itäsuomalaisten tanssitaiteilijoiden työllistäjänä muodostuu erityisen tärkeäksi.

– Meidän tehtävämme on rahoittaa itäsuomalaisia teoksia, jotta kierrätettävää riittää tulevaisuudessakin, kiteyttää tuottaja Asta Elijoki.

Millaisia teoksia ITAK haluaa tulevaisuudessa tukea?

– Kokeilevaa, rohkeaa, progressiivista tanssitaidetta, johon kuuluu paljon yhteisöteoksia. Mutta viime kädessähän kaikki on kiinni siitä, millaisia hakemuksia paikalliset tanssitaiteilijat meille tekevät, sanoo Paasonen.

Ensi vuoden haku on parhaillaan menossa.

Paasonen näkee nykypäivän tärkeimpänä tanssivirtauksena monipuolisuuden.

– Vielä joskus 2005 etsittiin megatrendejä. Nykyään ei selkeitä sellaisia enää ole, ja hyvä niin, sillä muotien seuraaminen on todella tylsää. Seuraamme kansainvälisiä tuulia, mutta teemme oman näköisiä teoksia.

Suureksi haasteeksi Paasonen nimeää kiertuetoiminnan tiivistämisen.

– Kun tanssin aluekeskukset aikanaan perustettiin, ajatus oli, että teokset kiertäisivät ympäri maata. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että aika menee paljolti paikallisiin asioihin. Kiertueiden tuottaminen on hirveän kompleksinen asia, joka jää helposti jalkoihin. Siksi se vaatisi oman valtakunnallisen katto-organisaation.

Yksi tanssikentän valopilkku Paasosen mukaan on Tanssin talo Helsingissä.Sen konseptiin kuuluu myös kiertuetoimintaa.

– Jännittävää nähdä, millaisen tehtävän Tanssin talo ottaa kansainvälisesti ja kansallisesti, pohtii Paasonen.