Kirput ja torakat sopivat Kairi Lookin sankareiksi

Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa toivottiin 1980-luvulla ihan samanlaisia joulu- ja syntymäpäivälahjoja kuin Suomessakin. Nimittäin kovia.

– Pehmeät paketit olivat aina pettymys, muistelee lastenkirjailija Kairi Look.

Kovissa taas oli todennäköisesti kirjoja.

– Painosmäärät olivat siihen aikaan todella suuria, huomattavasti suurempia kuin nykyään.

Niin kauan kuin vuonna 1983 syntynyt Look jaksaa muistaa, Viro on kuulunut lastenkirjallisuutensa puolesta selkeästi pohjoismaiseen kulttuuripiiriin. Jotain käännettiin toki saksasta ja venäjästäkin, mutta suurimmalta osalta Lookin lukema lastenkirjallisuus oli pohjoismaista. Tove Jansson ja ennen kaikkea Astrid Lingren saivat lapset ahmimaan kirjoja.

– En usko Virossa olleen yhtään lasta, joka ei olisi tuntenut Lindgrenin kirjoja.

Myös Kairi Look oli lapsena Lindgrenin kirjojen suuri ystävä. Lookin suosikki ei kuitenkaan ollut esimerkiksi Melukylän mukava Liisa, vaan äkkiväärä, huonokäytöksinen lentelijä Katto-Kassinen.

– Äitiäni ärsytti, kun hän varasteli lihapullia, mutta minusta hän oli aivan mahtava, cool. Samaa yllätyksellisyyttä olen pyrkinyt saamaan omiin lastenkirjoihini.

Kuusi lastenkirjaa julkaissut ja palkintoja kotimaassaan niittänyt Look tunnustaa velkansa myös Peppi Pitkätossulle.

– Hän on juuri sellainen esikuva, joita tytöt tarvitsevat: älykäs ja kykenevä pitämään itsestään huolta.

Vuonna 2015 ilmestyneen Piia Präänik kolib sisse -kirjan päähenkilö Piia Pikkuleipä on Pepin henkinen serkkutyttö. Piialla tosin on ympärillään perhe, mutta selviäisivätköhän he mistään ilman Piian neuvokkuutta?

– Piia olen minä itse, tunnustaa Kairi Look.

– Olin lapsena periaatteessa tottelevainen, mutta kuitenkin salaa kapinallinen. Katselin tuttuja asioita omalla tavallani. Samaa teen nykyään kirjoissani: otan jonkin arkisen, kaikille tutun paikan ja lisään siihen kerroksen satua.

Look ei testaa kirjojaan etukäteen lapsiyleisöillä.

– Sisälläni asuu iso pikkulapsi, joka ei millään suostu kuolemaan. Hän toimii testiyleisönäni.

Lookin opinnot lääketieteen ja lasten fysioterapian parissa ovat vieneet hänet ympäri Eurooppaa, Suomessakin hän on asunut. Viime vuodet Look on viettänyt Amsterdamissa. Kirjoittamisen ohella hän työskentelee lääketieteeseen erikoistuneessa kustantamossa.

– Kirjamessuilla juoksen osastolta toiselle, kun esiinnyn samanaikaisesti lastenkirjailijana ja kustantajana. Yhtenä hetkenä saatan puhua Harvardin syöpätutkijalle ja seuraavana kuusivuotiaalle.

– Mutta siinäkin saan ilokseni olla kahden maailman rajapinnalla. Tuollaisilta rajapinnoilta haen inspiraationi.

Yksi Lookin matkalaukkuelämästä versonut teos on Lennujaama lutikad ei anna alla (2014). Kirja sijoittuu lentokentälle, ja sen päähenkilöinä ovat luteet, kirput ja torakat.

– Kaikki kirjani sopivat sekä tytöille että pojille, mutta tämä on kiinnostanut erityisesti poikia, ehkä Kaspar Jancisin kuvituksen ansiosta. Jos saisin valita, mikä kirjani käännettäisiin suomeksi, valitsisin ehkä juuri tämän.

Kairi Look suuntaa osan kirjojensa huumorista aikuislukijoille. Häntä ei haittaa, vaikka lapset ja aikuiset nauravat eri kohdissa.

– Jotta saisimme lapset lukemaan, meidän täytyy saada heidän vanhempansa lukemaan heille.