Konolanmäen Kesäteatteri: Peräkylän profeetta

Juonensolmuja näin nakuttavan tarkasti punovaa huvinäytelmää kesäteatteripajat tuottavat verrattain harvoin. Mervi Väyrynen ohjaa Vieremän Konolanmäkeen pienen metsätien etäiselle varrelle Tatu Pekkarista (1892 – 1951) tavalla, jota Mehtolan pirtin edelliset, yleensä onnistuneet esityksetkin ihmettelevät.

Peräkylän profeetta on sujuessaan riemastus. Juoni perustuu tuttuun konstiin: väärinkäsityksiin. Tässä niistä kehkeytyy hauskoja tilanteita perä perään ilman että solmut olisivat liian ummessa ja punokset pitoa vailla. Nimihenkilön sanoin ”resuneerataan, parlamisteerataan ja politiseerataan” suoraan nauruhermoon.

Aaprami ja Karoliina Kurumykkylän talon edustalla vierailevat vuoroin ”profeetta” eli kunnanvaltuustoon mielistelevä Eernesti Juntunen, vierailevan sirkuksen klovni Edvardos, uusi kanttori Pelle (!) ja primadonna Josephine Pakarainen sekä juorukello Kaisa ja rovasti. Kaisan pojat ilkamoivat lisäsävyjä. Anna Janka-Murros soittaa kansankomediaan lähinnä hyvin kansallista ja tunnelmaa värittävää musiikkia.

Eernesti halajaa ministeriksi asti, ja edustusvaimon. Aaprami Kurumykkylä on vaimonsa Karoliinan talutuksessa. Tytär Pirkkoa, johon kanttori Pelle rakastuu, Kurumykkylät naittavat suunnitelmissaan sekoavalle Eernestille. Ilkikurinen sirkuspelle sotkee lankoja omalla tavallaan. Rahalle ja kahville perso Kaisa ui sujuvasti kommelluksiin. Totisen rovastin ilme on paljon puhuva. Kurumykkylän tilaa jahtaava Josephine liehittelee Eernestiä, jota luulee isännäksi.

Näyttelijät ottavat tilanteet alleen kuin vuosia Pekkarisen karusellissa pyörinyt maalaistivoli. Kontaktia yleisöön ei korosteta. Pienellä näyttämöllä vuorovaikutus kuitenkin välittyy eläytymisen keinoin omaa painoa ja huumorin liki tauottomassa kutkutuksessa. Eernesti todistaa olevansa ”hekemooni”: Lauri Vartiaisen tulkinta on saavutus, jonka hauskuus piilee yhden peruseleen ja yhdenlaisen puheenparren varassa. Vierassanoineen ja -painotuksineen roolista tulee mainio.

Jaakko Kauppisen Aaprami nousee ”herraksi talossa” vaihein, vivahtein, ilmeikkäin kaarin. Heli Konosen Karoliina vastaa huutoon. Mira Korhonen talon tyttärenä on sydänsykkyrällä läsnä samoin kuin Pekka Huttusen vaihtuvissa tunnetiloissa naseva Pelle-kanttori. Miia Knuutisen Josephine ampuu yli, mutta osuu.

Teemu Korhosen Edvardos Canttori taitaa liukkaan veijarin elkeet. Helvi Vartiainen juorueukkona ja Heikki Kononen rovastina ovat tyypillisiä ja silti eloisia, vähän erilaisia.

Lapsinäyttelijät Ville Kuuslahti ja Jiro Palosaari täydentävät pitkän ja ajankulun kylmässäkin säässä unohtavan kesäkimaran.

Teppo Kulmala

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.