Korutaiteilija lohdullisesta projektistaan: "Nypin betonia irti muotista sormet verillä"

Taidekoru voi olla jättimäisen suuri tai hyvin pieni. Se voi hivellä ihoa – tai sitten kuristaa ja kahlita. Sen paikka on yleensä gallerian tai taidemuseon seinällä, mutta sen toinen koti on ihmisen iholla.

– Korutaiteen erityisominaisuus on se, että se voi karata museosta ihmisen ylle, tiivistää vuonna 2005 perustetun Korutaideyhdistyksen jäsen Tarja Tuupanen.

Päälle puettunakin taidekoru pysyy taideteoksena.

– Korutaiteessa koru on media, aivan kuten maalaustaiteessa maalaus tai kuvanveistossa veistos on media, määrittelee Tuupanen.

Tuupanen vieraili torstaina Kuopiossa kansainvälisen Koru5-näyttelyn avajaisissa kertomassa Suomessa vielä varsin tuntemattomasta taiteenlajista.

– Korutaide syntyi Saksassa ja Hollannissa 1950-luvulla. Ensimmäinen korutaidemuseo perustettiin Saksaan 1960-luvulla.

Suomessa ei ole toistaiseksi yhtään korutaiteen galleriaa, ja valtaosa markkinoista on Keski-Euroopassa. Juuri tästä syystä triennaaleilla, kolmen vuoden välein järjestetyillä korutaidenäyttelyillä, on ollut merkittävä asema suomalaisessa korutaidekentässä.

Koru5 nähtiin viime vuoden aikana Imatralla ja Vaasassa. Kuopio on näyttelyn viimeinen paikkakunta. Seuraavaksi Korutaideyhdistys siirtyy suunnittelemaan vuoden 2018 Koru6-näyttelyä.

Kun korutaide aikanaan syntyi, taiteilijat pyrkivät käyttämään mahdollisimman edullisia materiaaleja vastakohtana kaupalliselle korutuotannolle. Kuopionkin näyttelyssä nähdään paljon kierrätysmateriaaleja.

Esimerkiksi virolainen Urmas Lüüs on leikannut vanhoista emaliastioista rintakoruja, joissa saattaa olla muistona edellisestä elämästä vaikkapa kahvipannun nokka.

Moni korutaiteilija myös tiedostaa kullan ja jalokivien tuottamiseen liittyvät epäkohdat. Hollantilainen Gitte Nygaard on tehnyt Kuopion näyttelyyn Devil’s Backbone -nimisen teoksen, jossa reilun kaupan kullasta valmistettuun sormukseen on istutettu hiilenpalanen – timanttia toisenlaisessa muodossa.

Koru5-näyttelyssä esillä on kaikkiaan 51 taiteilijan töitä eri puolilta maailmaa. Yksi näyttelyn kahdeksasta suomalaistaiteilijasta on turkulainen Maria Vuorinen.

Vuorinen on valanut betonia joutsenen muotoisiin keraamisiin maljoihin. Tuloksena on syntynyt soikeita suuria betoniriipuksia ja iso läjä posliinijoutsenien sirpaleita. Teoksen nimi Commotie cordis viittaa harvinaiseen lääketieteelliseen tilaan, sydänpysähdyksen aiheuttavaan ulkoiseen iskuun.

– Vaikka nypin betonia irti muotista sormet verillä, se oli jotenkin lohdullinen projekti.

Useat Koru5-näyttelyssä esillä olevista teoksista voisivat olla myös vaikkapa veistoksia. Vuorisen mielestä korutaiteen määrittelee taiteilijan intentio. Jos taiteilija kokee tekevänsä korutaidetta, kyseessä on tällöin korutaide.

Vuorinen itsekin on samonnut välillä kauas koruista. Häneltä on esillä näyttelyssä myös videoinstallaatio Kiss Kiss on Her, jossa hän suutelee ikkunan sumeaksi.

– Päädyin korutaiteen pariin ehkä osin sattumaltakin. Korutaide on minulle kuitenkin ainoa viiteryhmä, jonkinlainen taiteellinen koti, määrittelee taiteilija itsensä.

Koru5-näyttely Kuopion taidemuseossa 10.6.–10.9. Taidemuseon työpajassa on mahdollisuus valmistaa omia koruja yksin tai ohjatusti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.