Kuopio Tanssii ja Soin juhlakirja kertoo tarinoita kulisseista – katso kuvasarja festivaalin historiasta ja testaa tietämyksesi visassa

Kesäriehaa, kansantansseja, torvimusiikkia ja kaunista liikuntaa. Näin luonnehtivat Yhteisteatterin johtaja Aimo Hiltunen, Kuopion kaupunginorkesterin kapellimestari Lauri Siimes ja Kuopion kaupungin matkailuasiamies Aimo Nissinen Savon Sanomissa Kuopio tanssii -nimellä aloittanutta tanssifestivaalia.

Tarkoituksena oli korostaa, että tapahtuma oli suunnattu kaikille, sillä ennen ensimmäistä festivaalia käytiin voimakasta keskustelua siitä, onko tanssiin painottuva kesätapahtuma elitistinen – etenkin, kun sen budjetti oli ennätykselliset 130 000 markkaa.

Kuopio Tanssii ja Soin toiminnanjohtajalle Anna Pitkäselle harva asia festivaalin juhlakirjaa tehtäessä tuli enää yllätyksenä, mutta yksi otsikko oli uutta.

– Demokraatti-lehti otsikoi silloin, että Kuopio Tanssii ja Soi ei ole elitistinen. Allekirjoitan.

Kurssitoiminta on isossa roolissa Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla. Kuvassa baletin erikoiskoulutuskurssi vuonna 2005. Kuva: Kuopio Tanssii ja Soin arkisto
 

Vaikka Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin 50-vuotisjuhlakirja käy läpi festivaalin syntyä ja historiaa, on torstaina ilmestyvä teos Pitkäsen mukaan ennemminkin juhlakirja kuin historiikki. Tiia Lappalaisen kirjoittama kirja on haastattelulähtöinen, ja mukaan on otettu niin yleisön, esiintyjien, työntekijöiden kuin talkoolaistenkin henkilökohtaisia kokemuksia ja tarinoita vuosien varrelta.

Pitkänen toteaa, että yleisö ei kenties tiedostakaan, millainen merkitys tanssiviikolla on ollut. Asia nousee esiin esimerkiksi Marjo Kuuselan ja Tero Saarisen haastatteluissa.

– Vaikka olen tehnyt festivaalia näin kauan, niin itsekin ihan hengästyin siitä, miten keskeinen Kuopio Tanssii ja Soin rooli on ollut suomalaisen tanssitaiteen kehittymiselle.

 

Pitkänen laskee, että Tanssii ja Soi on kerännyt vuosien aikana noin kaksi miljoonaa kävijää. Luku on tosin summittainen, sillä ilmaisohjelman osallistujia on vaikea laskea.

Esiintyjäryhmiäkin on ollut lähes tuhat, mikä voi tarkoittaa noin 10 000 esiintyjää. Festivaalille onkin muodostunut laaja verkosto ympäri maailmaa.

Verkoston kerryttämistä helpottaa se, että Pitkäsen mukaan Kuopiossa on aina kohdeltu taiteilijoita hyvin ja erittäin henkilökohtaisesti.

– Se on harvinaista ryhmille, jotka kiertävät ammatikseen maailmalla, hän toteaa.

– Festivaali on hyvin lämminhenkinen. Tämä tapahtuu meillä kerran vuodessa, ja kaikki latautuvat siihen voimallisesti.

Jorma Uotinen ja Aira Samulin toritapahtumassa. Kuva: Kuopio Tanssii ja Soin arkisto
 

Festivaalin ohjelmisto on 50 vuoden mittaan muuttunut monia kertoja. Alkuaikoina järjestettiin erilaisia tanssikilpailuja ja seminaaritoiminta oli vahvaa. Tapahtuma päättyi usein konserttiin, jossa klassisen musiikin lisäksi on kuultu niin Juice Leskistä kuin Neumannin S.E.X.-yhtyettä. 2000-luvun alussa järjestettiin puolestaan koreografiakilpailuja.

– Koreografiakilpailujen esiin nostamista voisimme tulevaisuudessa yrittää. Myös seminaaritoimintaa, joka on välillä ollut poissa ja noussut taas viimeisinä vuosina, voitaisiin elvyttää ja kehittää eteenpäin, Pitkänen miettii.

Myös tulevalla taiteellisella johtajalla Riku Lehtopolulla on ideoita ohjelmarakenteen muuttamiseen, joten festivaali tuskin pysyy jatkossakaan täysin entisellään.

Henkilökohtaisesti tanssiviikosta on muodostunut vuonna 1996 festivaalin toiminnanjohtajana aloittaneelle Anna Pitkäselle tärkeä.

– Olen ollut yli puolet työhistoriastani Kuopio Tanssii ja Soin palveluksessa, ja ajattelen sitä elämäntapana. Aina sanotaan, että työ ja vapaa-aika pitää erottaa, mutta minulla ne menevät aika lailla limittäin, eikä minulla ole siinä mitään valittamista, hän sanoo.

– Olen työkseni päässyt katsomaan maailmanluokan taiteilijoiden kättenjälkeä. Se on ehkä koskettavinta, mitä ihminen voi työssään kokea.

Toki tanssin katsominen ja itse festivaaliviikko ovat vain murto-osa työstä. Tanssiviikon lähestyessä ja aikana on tapahtunut kuitenkin paljon odottamatonta, mikä on kehittänyt ongelmanratkaisukykyä. Milloin on jännitetty viime hetkeen asti, pystyvätkö amerikkalaiset esiintyjät lentämään Islannin tulivuorenpurkauksen takia ja milloin on Espanjan työtaistelu perunut esiintyjän saapumisen.

– Nykyään vaihdetaan työpaikkaa usein, mutta festivaalilla on eduksi, että työsuhteet ovat kohtuullisen pitkäaikaisia. Sitä kautta muodostuu verkostoja ja näkemystä siitä, miten palikat sijoittuvat. Ja jos syntyy ongelmia, niin tietää, kuka tietää miten ongelma ratkaistaan.

 

Doris Laine oli ammattitaitoinen ja sitkeä, Alpo Pakarisen kausi alkoi vaikeasti

Uusimmat

Kulttuuri

Puolikuu-yhtyeen keulakuva Kari Pesonen on kuollut

Sarjakuvalliset teokset saivat uran nousukiitoon – "Viimeksi kerroin karjalaisia tarinoita maailman synnystä"

Kansainvälisesti menestynyt lasitaiteilija Sini Majuri teki Suonenjoelle oman maljakon

Lukuviikon teemana on tänä vuonna Koko Eurooppa lukee

Suonenjoen Kellarigalleria esittelee unkarilaisen Péter Kisin teoksia

Arvio: Pauliina Kokkosen Valveilla soi vapautuneesti ilman SMG:tä

Toivo Susi #74100: Nilviäinen

Tapani Rinne: Radioton

Pauliina Kainulainen: Suuren järven syvä hengitys. Luontosuhde ja kokonainen mieli.

Arvio: Uuden Muumi-sarjan soundtrack rakentuu söpöön hirviöindie-ajatukseen ja on yhtä vaisu kuin itse sarja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.