Kutikuti yrittää saada ulkomaisia kustannussopimuksia

Alussa oli vain kuusi sarjakuvataiteilijaa, jotka perustivat yhteisen työhuoneen Helsinkiin. Yhdistys rekisteröitiin Kutikuti ry:ksi, joka hiljalleen laajentui ydinjoukosta noin 15 taiteilijan kollektiiviksi. Viime vuonna yhdistyksen toiminta-ajatus muuttui, ja se avattiin uusille jäsenille.

– Suomesta on puuttunut nykysarjakuvataiteilijoita yhdistävä taho, joka voisi auttaa erilaisissa työelämään liittyvissä kysymyksissä, ja Kutikutista päätettiin tehdä sarjakuvataiteilijoiden verkosto, kertoo yhdistyksen tuottaja Petra Virtanen.

– Jäseneksi voi hakea, jos pystyy osoittamaan, että toimii ammattimaisesti sarjakuvan parissa. Viime kädessä Kutikutin hallitus tekee päätöksen, kuka hyväksytään jäseneksi.

Nyt Kutikutilla on 39 jäsentä, mikä kattaa suurimman osan ammattimaisen nykysarjakuvan suomalaisesta tekijäkunnasta. Pohjoissavolaisista tekijöistä mukana ovat Jyrki Heikkinen, Reijo Kärkkäinen, Pentti Otsamo ja Petteri Tikkanen.

Kutikuti on profiloitunut nykysarjakuvan yhdistykseksi. Nykysarjakuva ei ole tarkkaan määritelty termi, mutta se sopii Kutikutin jäsenille paremmin kuin taidesarjakuva.

– Monet jäsenistä mieltävät itsensä ensisijaisesti taiteilijoiksi. Taidesarjakuvasta tulee kuitenkin hieman elitistinen viba, toteaa Kutikutin hallituksen varapuheenjohtaja Heikki Rönkkö.

– Olemme nähneet tarpeelliseksi määritellä sitä, mitä teemme, irti siitä mikä on yleinen ajatus sarjakuvasta, eli että sarjakuva toimii vain vitsien ehdoilla, on pelkästään strippimuotoista tai lapsille suunnattua.

Kutikuti järjestää näyttelyitä, julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmaisjakelulehti Kutia sekä pitää yllä yhteyksiä kustantamoihin ja tapahtumajärjestäjiin. Lisäksi jäsenistöltä tulee yhteisiä julkaisuja kuten Aakkostoukka – sarjakuva-aapinen, johon perustuva näyttely Aakkostoukka aukesi Kuopiossa eilen.

– Idea on, että joka vuosi tulisi jäsennäyttely, joka esittelee taiteilijoiden uusia töitä. Lisäksi yhdistyksen puolelta olemme alkaneet panostaa ammattimaisempaan sarjakuvan vientiin. Se on yksi minun suurimmista töistäni, Virtanen kertoo.

Rakenteilla on nettikirjasto, jossa jäsenet voivat esitellä suomeksi julkaistuja teoksiaan ulkomaisille kustantamoille. Virtanen huomauttaa, että Suomessa julkaistaan melko vähän sarjakuvaa, ja ulkomaiset sopimukset edesauttavat taitelijoita elämään työllään.

– Sarjakuva on jollain tavalla vakiintunut laji valtion apurahajärjestelmissä, mutta se on kuitenkin marginaalissa. Se, että olemme järjestäytyneet ja verkostoituneet, vahvistaa toivottavasti sarjakuvan asemaa julkishallinnollisissa rakenteissa, Virtanen sanoo.

Rönkkö toteaa, että yhdistys vielä opettelee uusia toimintatapoja, sillä malli on vasta hiljattain alkanut lähestyä etujärjestöä suljetun työyhteisön sijaan. Hänen mielestään yksi yhdistyksen tärkein anti on olla kanava, jonka kautta tutustua ja pitää yhteyttä muihin sarjakuvan tekijöihin.

– Yhteisen toiminnan kautta tutustuu ihmisiin ja löytää yhteistyömahdollisuuksia. Toinen todella tärkeä asia on, että Kutikutin kautta on mahdollista järjestää isoja julkaisuja tai näyttelyitä. Saamme aikaiseksi ryhmätoimintaa, jota olisi yksittäisten toimijoitten välillä hankalampi järjestää.

Aakkostoukka-näyttely näki päivänvalon viime kesänä Helsingissä Kaapelitehtaalla. Kuopion näyttely on vasta toinen samasta kokonaisuudesta.

– Yhdistyksen kokouksen vapaamuotoisessa keskustelussa nousi esiin, että emmepä ole nähneet sarjakuvamuotoisia aapisia ja päätimme laittaa toimeksi, Rönkkö kertoo.

Kukin taiteilija sai valita kirjaimen tai kaksi, joista työstää muutaman sivun mittainen tarina. Rönkön kirjain on o.

– On tullut iloisena yllätyksenä, että näyttely kiinnosti ihmisiä, ja meiltä on kyselty, olisiko sitä mahdollista nähdä eri kaupungeissa ja tapahtumissa.

Tänä vuonna Kutikutilta on tulossa koko jäsenistön kattava 10-vuotisnäyttely. Se järjestetään Helsingissä elokuun lopulla.