Läheisyyden koreografi auttaa luomaan uskottavan seksikohtauksen

Intimacy coordinator eli läheisyyden koreografi on uusi ammattinimike, josta on tullut nopeasti puheenaihe. Työhön kuuluu paitsi intiimien kohtausten fyysinen koreografia elokuvien ja sarjojen kuvauksissa, myös laajempaa koordinointia sekä eräänlaista luottamushenkilönä toimimista.

–  Läheisyyden koreografeja palkataan etenkin tuotantoihin, joissa on intiimejä kohtauksia, kuten seksiä tai alastomuutta, kertoo Pia Rickman.

Rickman on taustaltaan ohjaaja ja näyttelijäntyön opettaja. Nyt hän on tuonut läheisyyden koreografin työtä Suomeen.

–  Oikeastaan kyse voi olla kaikista kohtauksista, joissa tarvitaan suostumusta, hän kuvaa.

–  Se voi tarkoittaa myös sitä, että lapsi on vieraan aikuisen sylissä.

Esimerkiksi HBO ilmoitti toissa vuonna, että kaikissa sen sarjoissa, joissa on seksuaalisia kohtauksia, tullaan käyttämään läheisyyden koreografia. Yhdysvalloissa elokuvanäyttelijöiden liitto suosittaa läheisyyden koreografin palkkaamista.

–  Iso-Britanniassa käydään nyt keskustelua ammattinimikkeen virallistamiseksi, Rickman sanoo.

Hänet on kouluttanut tehtävään Ita O’Brien, joka on työskennellyt sarjojen Normaaleja ihmisiä ja Sex Education parissa.

Työtä voi verrata fyysisesti haastavia kohtauksia suunnittelevaan stunt-koordinaattoriin. Näitä ei käytetä ainoastaan toimintaelokuvissa, vaan kaikissa tuotannoissa, jossa näyttelijä tai sijaisnäyttelijä joutuu nimelliseenkään vaaraan.

–  Kukaan ei enää ajattele, että sellaisia kohtauksia tehtäisiin ilman stunt-koordinaattoria. Tähtäimessä on muuttaa asenteita niin, että läheisyyden koreografista tulee itsestäänselvyys.

Taiteellisen työn ytimessä

Läheisyyden koreografin työ alkaa jo kysymyksestä, onko alastomuus tai simuloitu seksi välttämätöntä.

–  Jos se on tarpeellista, niiden kohtausten pitää olla siellä, ja niistä tehdään niin hyvät kuin mahdollista, Rickman sanoo.

Läheisyyden koreografin osaamisella pyritään myös lisäämään kohtausten uskottavuutta.

–  Tarina kertoo aina muustakin kuin vaikkapa seksistä, jota kohtauksessa näytetään. Kun pohditaan avoimesti, mistä on kyse, näyttelijä voi keskittyä työnsä ytimeen, Rickman sanoo.

Terapeutin työstä ei ole kuitenkaan kysymys, ja toki joskus keskustelu voi olla neuvottelua siitä, mitä ja kuinka pitkään näkyy.

–  Kyse on monella tapaa siitä, että ollaan tietoisia rajoista. Pitääkö rinnat näyttää edestä, vai onko näyttelijän toiveesta mahdollista näyttää ne sivusta.

Ei mikään suostumuspoliisi

Rickmanin mukaan vastaanotto läheisyyden koreografin työlle on Suomessa ollut lupaava.

–  Tuottajat ymmärtävät, miten tärkeästä asiasta on kyse sekä näyttelijän että usein koko työryhmän kannalta. Tiedämme lehtijutuista, kuinka työryhmästä monet ovat voineet traumatisoitua, kun kuvataan vaikkapa väkivaltaista seksikohtausta, Rickman sanoo.

Mikäli käsikirjoituksessa on vaikka vaativa uinti- tai ratsastuskohtaus, tiedetään, että pitää palkata näyttelijä, jolla on tämä eritystaito, palkata opettaja näyttelijälle tai käyttää sijaisnäyttelijää.

–  Mutta kun kyse on alastomuudesta, simuloidusta seksistä tai latautuneesta kosketuksesta, on ajateltu, että tämä on normaalia kommunikaatiota, jonka kaikki luonnollisesti osaavat. Eihän se niin ole, Rickman sanoo.

Pyrkimys on siis tuoda lisää kommunikaatiota kuvauksiin.

–  Läheisyyden koreografi on ohjaajan työpari, taiteellinen mahdollistaja, Rickman sanoo.

–  Ikävin vaihtoehto olisi se, että oltaisiin jonkinlaisia suostumuspoliiseja kuvauspaikan ovella. Siitä ei ole kyse.

Metoo-liike vei ajattelua eteenpäin

Rickman kuuli ammattinimikkeestä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Aihepiiri oli kiinnostanut häntä jo aiemmin.

–  Mietin, miten tätä asiaa ei ollut otettu huomioon, Rickman kertoo.

–  Kävi ilmi, että aihetta on tutkittu, mutta tietoa ei ole jalkautettu tuotantoihin.

Lontoossa asuva Rickman oli jo ensimmäisten joukossa, joita Ita O’Brien tehtävään ja nimenomaan televisio- ja elokuvatuotantoihin koulutti.

–  Alalla on puhuttu pitkään valtarakenteista. Teoriapohja muutokselle oli vahva. Luulen, että aika oli kypsä, kun metoo-kampanja räjähti, Rickman sanoo.

–  Silloin sanottiin, että hei, näin ei tehdä asioita enää.

Kosketukseen pitää olla suostumus ja läheisyyskohtauksien pitää olla sillä tapaa läpinäkyviä, että ne ovat perustellusti jo käsikirjoituksessa. Yllätyksiä ei saa tulla ja näyttelijällä tulee olla mahdollisuus kieltäytyä, jos sovitusta poiketaan tai tilanne on henkisesti tai fyysisesti vaarallinen.

–  Julkisuudessakin on ollut keskustelua joidenkin elokuvantekijöiden haitallisista metodeista, Rickman sanoo.

–  Alalla on ollut kulttuuria, jossa halutaan tehdä rajuja juttuja mahdollisimman aidon näköisesti, mutta samalla unohdetaan, että kyse on elokuvasta, eikä siitä, että vaaditaan näyttelijöitä tekemään jotain epämiellyttävää oikeasti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.