Luonnonvoimaista sointia Sonkajärvellä

Tänä iltana Sonkajärven kirkossa soi Sibelius, joka ei paininut otsarypyt kurtussa jumalan kanssa sinfonioita säveltäen. Sen sijaan kitarataiteilijat Ismo Eskelinen ja Petri Kumela sekä sopraano Pia Freund tulkitsevat Sonkajärvi Soi -festivaalin avauskonsertissa 150-vuotisjuhlaansa viettävän säveltäjän toista, humoristisen herkullista puolta.

– Tänä vuonna Sibeliusta kuulee enemmän kuin tarpeeksi, siksi otamme harvinaisemman näkökulman, hänen yhteytensä Englantiin, festivaalin taiteellinen johtaja Eskelinen kertoo.

Illan ohjelmistossa on nimittäin kansallissäveltäjän rinnalla englantilaisen John Dowlandin hyvin melankolisia lauluja.

Tässä kontekstissa tummien tuntojen tulkkina tunnettu Sibelius näyttäytyykin monilta osin hauskana säveltäjänä. Ohjelmistossa on mukana Sibeliuksen harvemmin kuultua materiaalia, kuten Shakespearen Loppiaisaatto-näytelmään sävellettyjä lauluja ja Valse Triste kitaraduon tulkitsemana.

23. kertaa järjestettävä festivaali kumartaa myös toisen, vielä vanhemman säveltäjän puoleen. 330 vuotta tulee kuluneeksi Johann Sebastian Bachin syntymästä.

– Bachin musiikki on yhtä aikaa täysin soittimesta riippumatonta, mutta toisaalta kaikille soittimille äärimmäisen vaativaa soitettavaa.

Eskelinen julkaisee syksyllä jatko-osan viime vuonna tulleelle Bach Eskelinen -levylleen. Bach ei säveltänyt suoraan klassiselle kitaralle, joten kitarataiteilija on tarttunut harvinaisempiin sarjoihin.

– Bach sävelsi alun perin sarjoja nykyään hyvin harvinaiselle lautenwerk-soittimelle, joka on cembalon ja luutun yhdistelmä. Säveltäjän jäämistöstä löytyi kaksi lautenwerkia, joten sarjoja on tulkittu nykyisin enemmän kitaralla.

Eskelinen sovittaa Bachia muista kitaristeista poiketen, soittamalla kaiken alkuperäissävellajeissa. Taiteellinen johtaja pitää lähes hämmästyttävänä, kuinka modernia Bachin musiikki edelleen on.

– Nerous sekä rytminen svengi on ajatonta. Jokainen sukupolvi löytää oman tapansa soittaa Bachia, sillä sitä voi soittaa miljoonalla eri tavalla hyvin, jos ymmärtää musiikin sisäisen logiikan – ja toki voi soittaa yhtä monella tapaa huonosti.

Perjantain konsertin otsikkona on kuitenkin Tähtitanssijan kohtaaminen, sillä illan toinen osa rakentuu Kansallisbaletin tähtitanssija Minna Tervamäen persoonallisuuden ympärille, sisältäen monipuolista musiikkia, yllätyksiä ja improa.

– Kyseessä on välitön tilaisuus, jossa Minna kertoo taustoja, miten hän kokee minkäkin musiikin ja miten sitä lähestytään tanssin keinoin.

Festivaalin ensimmäiset konsertit sijoittuvat Sonkajärven kirkkoon, sillä Eskelinen haluaa tilojen olevan harmoniassa kokonaiselämyksen kanssa.

– Kirkon ainutlaatuinen akustiikka on ideaali herkille soittimille, kuten klassiselle kitaralle ja laululle. Sonkajärven kirkko on päältä tummaa graniittia, mutta sisältä valoisa. Siksi visuaaliset jutut toimivat siellä.

Sonkajärvi Soi järjestetään nyt toista kertaa ilman kunnan tukea. Eskelinen kertoo talveen sisältyneen epätoivon hetkiä, mutta sponsorien ja Pohjois-Savon Kulttuurirahaston avustuksella kasaan on saatu nelipäiväinen tapahtuma, joka tarjoaa periaatteensa mukaisesti aina jotain, mitä ei muualla kuule.

Klassisen musiikin rinnalla soi esimerkiksi Jukka Perkon ja Iiro Rantalan jazzia Sonkajärven kirjastossa.

Koska kaikkien musiikkilajien vaikutteet elävät kuitenkin klassisen musiikin teoksissa, ohjelmassa on musiikkia säveltäjiltä, joiden teoksia on vaikea lokeroida varsinaisesti mihinkään.

Esimerkiksi lauantaina Manuel De Fallan flamencosta ammentavan Noiduttu rakkaus -balettimusiikin ympärille rakennetussa konsertissa kuultava Mikko Heiniön Minimba, lyhenne minimalistisesta sambasta, on tällainen lokeroimaton teos.

– Siitä ei tule heti mieleen suomalainen sävellys, niin voimakkaat latinalaisen Amerikan musiikin sävyt ovat. Toisaalta se on rakenteeltaan kaanon, joka on tiukkaa länsimaisen taidemusiikin sävellystekniikkaa.

Lauantain konserttitilana toimii Jyrkkäkosken ruukki, jossa virtaava koski suljetaan konsertin alkaessa, ja avataan musisoinnin loppuessa.

– Paras mahdollinen musiikki voi olla kuin luonnonvoima, Eskelinen tiivistää.

Sonkajärvi Soi 9.–12.7.