Mies, joka astuu rohkeasti näyttelijänä häpeän rajamaille

Vihakin on arvokas tunne, näytelmäkirjailija Miko Kivinen sanoo ystävällisesti.

Tämä on se sama mies, joka pukeutuu Kuoliona tiukkaan vartalonmyötäiseen sukkapukuun ja vääntelehtii sanomaansa maailmalle.

Kuolio-hahmo ponnahtaa jälleen tanssiteatteri Minimin näyttämölle Sotkulla. Kivisen käsikirjoittaman Miehen kuoleman esitykset Helsingissä ovat takanapäin ja edessä on torstaina Kuopion ensi-ilta.

Miehen kuolema ei jätä katsojia kylmäksi, sen Kivinen tietää kokemuksesta.

– Osa tuli sanomaan, että tämä oli parasta mitä olen nähnyt ja että tämä palautti uskon teatteriin. Osa taas sanoi, että täyttä roskaa, Kivinen kertoo Helsingin terveisistä.

Kivisestä on hyvä, että hänen tekemisensä herättävät tunteita. Vaikka sitten vihaa ja inhoa.

 

Pöydän ääressä istuu tyyni ja hyväntuulinen näytelmäkirjailija, näyttelijä, muusikko ja perheenisä, joka vapaa-aikanaan harrastaa muun muassa itsepuolustuslajeja. Kuopiolaisen kerrostaloasunnon ikkunoiden takana aukeaa hieno näkymä kaupungin kattojen ylle.

Kivinen kertoo, että Helsingin esitykset ovat hioneet Miehen kuolemassa olevat improvisoidut osat kohdalleen. Oikea sävy on löytynyt.

Puheteatterin, tanssin ja musiikin lisäksi luvassa on muun muassa verbaalia improvisaatiota ja kevyttä interaktiivisuutta. Kukaan ei ole kuitenkaan juossut karkuun.

Miehen kuolemaa on luonnehdittu groteskiksi kabareeksi. Kivinen halusi tragikomedian keinoin käsitellä valtaa ja vallankäytön mekanismeja, ja toimintatapoja, jolla niitä voi haastaa.

Näytelmän ohjannut Leea Klemola kehui Savon Sanomien haastattelussa Kivisen rohkeutta astua näyttelijänä häpeän rajamaille.

– Sitähän on roolin takana turvassa. Siviilihenkilönä olen hirveän ujo ja estynyt, tuskin uskallan diskossa tanssia, Kivinen tuumii.

– Minulla on ehkä tarve mennä sellaiselle alueelle, johon ei arkisesti pysty, hän pohtii.

Häpeä on merkki siitä, että mennään alueelle, jossa on avoimia kysymyksiä.

–Mikä on hyvä maku, mitä ajatuksia peitetään, mitä on kulissien takana? Draaman ainekset löytyvät sieltä.

 

Kuolio-hahmo niittautui Kivisen matkaan vuonna 2006 New Yorkissa syntyneestä ideasta. Oman mausteensa antoivat kokeelliset ja tekotaiteelliset teatteriryhmät, joita Kivinen kaupungissa näki.

– Tuli kokemus, että esitystaiteessa kaikki on mahdollista.

Ulkoisen habituksensa Kuolio sai, kun Kivinen pyydettiin lausumaan runoja tanssiteatteri Minimin juhliin. Kivinen veti ylleen tiukat trikoot, liikkui ja vääntelehti.

Puvustaja Mirkka Nyrhinen suunnitteli ensimmäisen varsinaisen Kuolio-asun, jossa haettiin jonkinlaista supermiestä ja yli-ihmistä.

Kivinen arvelee, että Kuolio jatkaa olemassaoloaan.

– Näyttää, että Kuolio muuntautuu. Miehen kuolemassa hahmo on lempeämpi kuin esimerkiksi Kuolio-musikaalissa.

Näytelmäkirjailijan mielessä pyörii jo passio, kärsimysnäytelmä, jossa olisi mukana myös ripaus intohimoa.

–Minua kiinnostavat erilaiset historialliset esitysmuodot.

 

Ensimmäinen Kivisen kosketus performanssitaiteeseen oli parikymppisenä kaverien kanssa pystyyn pantu Hirvensormi-show, joka yhdisti eläinsatuja, kaitafilmejä ja livemusiikkia. Teatterin tekeminen jatkui Kuopion Kansallisteatterissa Petri Kervolan kanssa. Aktiivinen harrastajaryhmä toimi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa.

–Se oli koulu näyttelemiseen ja käsikirjoittamiseen, Kivinen kiittää.

Sen jälkeen näytelmiä on syntynyt ammattiteattereille ja vapaille ryhmille. Näytteleminen on kulkenut käsi kädessä kirjoittamisen kanssa.

– Kun kirjoitan, näyttelen rooleja mielessäni, tutkin tunnetta ja mitä kropassa tapahtuu, millaisessa tilassa tämä ihminen on, mitä kohti hän pyrkii.

Kuolio-projekti on juoninäytelmien joukossa tekijälleen piristävä poikkeus, yksi juonne, jossa myös musiikkipuoli pääsee mukaan.

Kivinen on ahkerasti hakenut ja saanut apurahoja. Seuraavan vuoden työskentelyn mahdollistaa yksivuotinen valtion näyttämötaiteen apuraha.

Hänellä on parasta aikaa työn alla näytelmäkäsikirjoitus eräälle suomalaiselle teatterille. Kantaesityksen ensi-iltaa on suunniteltu vuodelle 2015.

Myös Kuopion kaupunginteatterille kirjoittaminen kiinnostaisi jälleen.

 

Kivisen tekemisten punaisena lankana on kulkenut vastauksen hakeminen siihen, kuinka talous vaikuttaa tunne-elämään.

– En ajattele vain rahataloutta vaan kaikenlaista taloutta auringon energiasta ja aineenvaihdunnasta lähtien.

–Myös tunteet ja muodonmuutokset ovat kiinnostaneet minua, hän kertoo.

Kivinen arvioi, että hänen tekemisensä lähtee nykyään nimenomaan kirjoittamisesta.

– On vaikea sanoa, mikä minua ajaa eteenpäin. Ehkä se on sellainen illuusio, että saa otteen maailmasta. Että jotakin tapahtuu, kun kirjoitan ja laitan esille. En kirjoita pöytälaatikkoon vaan muille.

 

Miko Kivinen–Leea Klemola: Miehen kuolema, Kuopion ensi-ilta to 31.10. klo 19.00, Sotku, Suokatu 42, Kuopio. Tuotanto Tanssiteatteri Minimi ja Korjaamo Teatteri. Esitys ei sovi lapsille.

Fakta: Miko Kivinen

Syntynyt vuonna 1968, asuu perheineen Kuopiossa.

Näytelmäkirjailija, näyttelijä, ohjaaja, muusikko. Valokuvauksen artenomi Lahden muotoiluinsitituutista.

Kirjoittanut kymmeniä näytelmiä ja kuunnelmia. Myös lehtiartikkeleita, kolumneja ja videotuotantoa. Laulaja ja toinen biisintekijä Dave Forestfieldin kanssa kokoonpanossa Mickey and The Students.

Kivinen on ollut yksi Kuopion kaupunginteatterin kotikirjailijoista. Häneltä on kantaesitetty Kuopiossa näytelmät Taistelevat metsot, Alamäkijuoksijat ja Napa-alue.