Mikkelin Musiikkijuhlat: Mariinski-teatterin orkesteri & Valeri Gergijev

Valeri Gergijev on jälleen valloittanut Mikkelin. Vaikka Mariinskin sapluuna on joka kesä hyvin samankaltainen, on Gergijev saanut yleisönsä liikkeelle. Idän shamaanissa on jotain mystistä ja eksoottista, joka kiinnostaa ihmisiä. Eikä soiton tasoakaan voi vähätellä. Parhaimmillaan Mariinskin sinfoniaorkesteri on ehdottomasti maailmanluokkaa.

Tänä vuonna Gergijev marssittaa Mikkeliin juuri päättyneen Tsaikovski-kilpailun parhaimmistoa. Tilaisuus on nuorille muusikoille houkutteleva, eikä siitä voi kieltäytyä. Gergijevin suhteilla ovet voivat avautua eteenpäin.

Tästä johtuen iltakonsertit on nimetty voittajien paraateiksi. Iltapäivisin esiintyvät Mariinskin solistit pienissä kamarimusiikkihetkissä, jotka täydentävät ohjelmiston rakennetta. Mikaeli soi aamusta iltaan. Mariinskin toinen ilta esitteli peräti kaksi nuorta Tsaikovski-kilpailun voittajaa.

Yu-Chien Tseng oli paras viulisti saavuttaen 2. sijan ja Yulia Matochkina voitti naisten laulajien sarjan. Ei siis ihme, että suurin mielenkiinto kohdistui näihin kahteen tulevaisuuden nimeen. Tseng on vasta 20-vuotias taiwanilainen viulisti. Lavalla hän näyttää rippikoulupojalta ja olemus on ujon hillitty.

Tseng on kultivoitunut muusikko. Hänen soittonsa on teknisesti hiottu äärimmilleen. Jousikäsi on taiturillinen ja soitto on ehdottoman korrektia ja viimeisteltyä. Kaikki sujuu ongelmitta ja huiluäänetkin osuivat kohdalleen kuin nakutettuna.

Tseng on runollinen ja hieman mietiskelevä muusikko, joka on varovainen käänteissään. Tämä tuli esiin ylimääräisenä kuullussa Bachin pikkukappaleessa. Hänen vahvuutensa on herkkä fraseeraaminen, jossa hiljaisimmat sävyt merkitsevät eniten. Miten huolellisesti hän soitti ylimenot ja valmisteli seuraavan jakson aloittamisen. Ei siis ihme, että konserton hitaan osan poesia oli lähinnä Tsengin sielunmaisemaa.

Mutta kun kyseessä on Tsaikovskin Viulukonsertto, ei pelkkä pikkutarkkuus riitä. Tarvitaan suurempaa hurmiota ja väkevämpi tuskan tie, jotta kaikki tämän konserton mausteet olisivat aidosti läsnä. Tässä romanttisessa konsertossa sydämen pitää lepattaa.

Voi olla, että Mariinski-orkesterin suoraviivaisempi puhe vei osan Tsengin viestistä. Kuitenkin orkesteri pysyi kiitettävän hyvin taustalla ja antoi tilaa nuorelle virtuoosille.

Yulia Matochkina oli sitten täysin erilainen taiteilija, joka ei jäänyt verhon taakse. Tämä 32-vuotias venäläinen mezzo ei aristele ja tuo persoonansa avoimesti esille. Hän on rohkea, vuolas ja sataprosenttisesti läsnä lavalla. Kokemus näkyy hänen esiintymisessään.

Matochkinalla on suuri ääni ja se toimii tiiviisti koko rekisterissä. Hänellä on myös hyvä vibrato, joka pysyy kontrollissa. Hän on kuin syntynyt oopperoiden pahaksi naiseksi. Tämä uljas mezzo on valmis laulajatar. Matochkina lauloi Berliozin oopperasta Troijalaiset Didon aarian ja Tsaikovskin Orleansin neitsyestä Jeanna d’Arcin aarian. Ja suunta on selvä. Hän valloittaa oopperalavat.

Täyteen vauhtiin Mariinskin orkesteri pääsi Edward Elgarin Enigma-muunnelmissa. Tämä teos on kuin suklaarasia – musiikin pieniä makupaloja on tarjolla jokaiseen makuun. On yöllistä tanssia, vitsiä, hymniä ja sinfonista vuolautta. Vaikuttavin oli kuitenkin finaalin kuninkaallinen vaskiloisto.

Gergijev sai esiin osien karaktäärit, joista puhuttelevin oli 12. osan raukean arvokas vanha herra B.G.N. Sävellys oli tulvillaan porvarillista charmia.

Ilmo Pokkinen