Mikko Savolainen taltioi romaniyhteisön tuhon Istanbulissa

Lukiessaan lehteä talvella 2009, valokuvaaja Mikko Savolainen huomasi lyhyen mutta kiinnostavan jutun. Istanbulissa sijaitseva Sulukulen 900-luvulla syntynyt romaniyhteisö oli katomassa puskutraktoreiden alle.

– Minulla soi heti hälytyskellot. Se oli spontaani reaktio, Savolainen kertoo.

– Olin käynyt Istanbulissa, ihastunut siihen ja halusin kuvata, mitä siellä tapahtuu. Kun lähdin sinne uudestaan, Sulukule oli vielä osittain pystyssä, raunioina.

Ihmisten arki oli ankeaa. Istanbulin ytimessä sijaitsevissa kortteleissa tehtiin ruokaa nuotioilla.

– Se oli päivästä toiseen elämistä. Huoli tulevaisuudesta oli kova.

Sulukulen rappio alkoi vuonna 1992, kun kaupungin johtajat päättivät sulkea alueen yökerhot ja kuppilat. Sitten helmikuussa 2007 tuhottiin vahingossa
– tai kenties ”vahingossa” – yksi talo. Varsinainen purkaminen alkoi seuraavana vuonna kansainvälisenä romanipäivänä 8. huhtikuuta.

– Syy oli, että alue oli siveellisesti vähän epämääräisessä maineessa, Savolainen uskoo.

Kyse ei ollut valtavan suuresta alueesta, Savolainen arvelee siellä asuneen noin 3 500 ihmistä, mutta Sulukule oli Euroopan vanhin romaniyhdyskunta. Alue oli myös ollut Unescon maailmanperintökohde ennen tuhoutumistaan.

Savolainen kertoo alueen olleen tunnettu juhlien jatkopaikka, missä musiikki, tanssi ja raki eivät loppuneet.

– Nyt siinä on uusi kaupunginosa kaunista puutaloarkkitehtuuria. Mutta en ole kuullut, että siellä romaneja enää asuisi.

Istanbul tarjosi romaneille uudet kodit kaupungin ulkopuolelta. Moni ei kuitenkaan halunnut siirtyä pois tutuilta asuinpaikoilta.

– Sieltä oli huonot liikenneyhteydet kaupunkiin, ja he olivat ikänsä asuneet Istanbulin ytimessä. Romanit palasivat takaisin kaupunkiin, ja silloin kun minä siellä liikuin, he asuivat usein ahtaissa kellariasunnoissa.

Romanien tavat olivat Savolaiselle tuttuja, sillä hän on kuvannut romaniyhteisöjä monissa maissa.

– Menin Sulukuleen vähän siivet supussa ja tunnustellen ensimmäisen kerran. Kun minut otettiin hyvin vastaan, niin sitten vain täysi rähinä päälle. Ei minulla ollut heidän kanssaan mitään ongelmia.

Savolainen on taltioinut romaniyhteisöjä 1960-luvulta alkaen. Häneltä on ilmestynyt valokuvateos myös Suomen romaneista.

– Olin silloin vielä harrastelija ja halusin vain hyviä kuvia, kun törmäsin romaneihin. Asuin Munkkiniemessä 60-luvun alussa ja talomme takana oli metsikössä vanha puutalo, jossa asui ensin rappioalkoholisteja. Kun talo kävi liian huonokuntoiseksi heille, sinne sijoitettiin romanilapsiperheitä. Siellä minulla oli ensimmäinen läheisempi kosketus heihin.

Lasten suusta Savolainen kuuli tarinoita romanien tavoista ja elämästä.

– Se oli minulle johdatus romanikulttuuriin. Siihen aikaan oli aika tyypillistä, että romanit eivät halunneet, että ulkopuoliset tietävät heidän kulttuuristaan mitään, mutta lapset viattomuudessaan kertoivat.

Savolaisen tänään Kuopion VB-valokuvakeskuksessa aukeavassa näyttelyssä on esillä muitakin kuvia Istanbulista kuin Sulukule-kuvia. Yhdessä huoneessa on kuvia myös suomalaisista romaneista.

Savolaisen valokuvia kutsutaan usein dokumentaarisiksi. Hän allekirjoittaa tämän tietyssä määrin.

– Kun näyttelyä katsoo, se on dokumenttia sikäli, että se kertoo yhdestä selvästä asiasta. Mutta katson, että kysymys on valokuvataiteesta. Dokumentti ei elä ilman vahvaa subjektiivista otetta, sehän on selvää.

Vaikka Sulukulessa otetut kuvat ovat jo useamman vuoden vanhoja, ne eivät ole vielä olleet esillä missään. Savolaisella on jäljellä muitakin julkaisemattomia kuvia. Yksi suurimmista kokonaisuuksista käsittelee Arkangelin aluetta.

– Ei ole tarkoitus hypätä heti junaan tai autoon kuvaamaan uutta vaan ensin pitäisi saada kaikki vanhat kuvat pois, vuonna 1933 syntynyt Savolainen tuumaa.

Sulukule, Istanbul – romaniyhteisön tuho -näyttely on auki VB-valokuvakeskuksessa 6.2.–22.3.