Näkökulma: Kuopio ja Tampere ovat tehneet hätkähdyttävän erilaiset versiot

Tämän syksyn teatteriopinnot kannattaa suorittaa katsomalla klassikkomusikaali Viulunsoittaja katolla kahteen kertaan. Musikaali tuli tällä näytäntökaudella ensi-iltaan sekä Kuopion kaupunginteatterissa että Tampereen Työväen Teatterissa (TTT).

Ai miksikö katsoa sama musikaali kahdesti?

Ensinnäkin on mielenkiintoista, miten vuonna 1964 ensi-iltaan tullut näytelmä on tulkittu juuri nyt lavalle, ja Kuopio ja TTT ovat lähteneet täysin eri linjoille. Vaikka kappaleet ovat samat ja teksti pieniä muutoksia lukuun ottamatta yhteneväinen, ovat versiot kuin kaksi eri näytelmää.

Katsomalla peräkkäin kaksi tulkintaa pääsee maallikkokin hieman jyvälle niistä asioista, joista teatterin tekeminen koostuu. Kyse ei ole vain näytelmän juonesta, vaan lukemattomista ratkaisuista, joiden yhteistyöstä kokonaisuus syntyy.

Yksittäistä näytelmää katsoessa ohjaajan, pukusuunnittelijan, valosuunnittelijan, lavastajan, koreografin, näyttelijöiden, muusikkojen ja kaikkien muiden mukana olijoiden ratkaisut saattavat näyttää itsestään selviltä, mutta kuten Viulunsoittaja katolla tänä syksynä osoittaa, kaiken voi tehdä äärettömän monella eri tavalla. Ja näillä ratkaisuilla on todella suuri valta siihen, millaisen käsityksen katsoja Viulunsoittajasta saa.

Sitä paitsi, Viulunsoittaja katolla on hieno musikaali. Melodiat ovat kauniita ja tarttuvia; kerronta koskettavaa ja humoristista.

Musikaali, jonka tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun, on toki perhekäsityksiltään vanhanaikainen, mutta sen teemat perinteiden merkityksestä, kyseenalaistamisen ja uusien ajatusten tarpeellisuudesta, yhteisöllisyydestä, erilaisten ihmisryhmien kanssakäymisestä, sokeasta tottelevaisuudesta ja niin edelleen ovat yhä mielenkiintoisia.

Ja kuten sanottu, vaikka pohjavire on traaginen, on näytelmä myös hauska.

Valitettavaa tässä syksyn oppitunnissa tosin on se, että Kuopion versio kalpenee pahasti TTT:n rinnalla. Teattereiden käytettävissä olevissa rahavirroissa on toki eroa, joten sikäli vertailu on hieman epäreilu. Toisaalta, onneksi tärkeää ei ole se, kumpi on parempi, vaan se, mitä eri versiot katsomalla voi oppia, tuntea ja kokea.

TTT:n tulkinta on värikkäämpi, vauhdikkaampi ja humoristisempi, mikä tekee siitä viihdyttävämmän katsoa. Kuopion ratkaisu taas on omalla tavallaan rohkea ja kiinnostava: suurmusikaali onkin yllättäen tehty askeettisesti. Lavasteet ovat suorastaan karut ja puvustus harmaan ja ruskean sävytteinen.

Kuopion ongelmana vaikuttaisi olevan, että työryhmä ei ole löytänyt yhteistä visiota siitä, mitä ollaan tekemässä. Se, mitä tulkinnalla haettiin, ei täysin välity. TTT sen sijaan tuntuu löytäneen ohjaajan, koreografin ja musiikin sovittajan yhteisen sävelen, jossa kaikki täydentävät toisiaan.

TTT:n ohjaaja Miika Muranen on myös onnistunut pitämään musikaalin taustalla häälyvän juutalaisvainojen pelon mukana koko ajan. Tämä tekee mahdolliseksi lopettaa näytös ajankohtaiseen ja todella vaikuttavaan loppukohtaukseen.

Kuopiossa häätö Anatevkan kylästä jää arkiseksi tapahtumaksi, johon ei liity mitään dramatiikkaa. Tämä johtuu siitä, että sortoa ei pystytä nostamaan näytelmässä jo aiemmin todelliseksi uhaksi, vaan se on vain pientä kiusantekoa.

TTT on päättänyt kuljettaa nimessä mainittua viulunsoittajaa mukana koko näytelmän ajan, eikä hänen symbolista arvoaan voi vähätellä. Kuopiossa tehtiin erilainen ratkaisu.

Kuopiossa onnistutaan kuitenkin paremmin pitämään valitusta linjasta kiinni siinä missä Tampereella väliaika jakoi näytelmän kahteen erilliseltä tuntuvaan osaan.

Myös musiikit on tehty täysin eri tavoin. TTT:ssä on vain kahdeksan hengen bändi soittamassa, Kuopiossa pieni orkesteri. TTT:n sovitus pohjaa juutalaiseen kansanmusiikkiin klezmeriin, Kuopion on perinteinen musikaalisovitus. Musiikki kuulostaa siis täysin erilaiselta, mikä luo ison eron tunnelmaan.

Suuri ongelma Kuopion musikaaleissa on valitettavasti musiikin kuuluminen katsomoon. Vaikka orkesteri on Viulunsoittajassakin kunnon kokoinen ja sijoitettu lavalle, eivät nyanssit ja dynamiikka aivan välity katsomoon asti, ja näin ollen huiput, joita musikaalit vaativat, jäävät puuttumaan.

TTT:ssä voi käydä katsomassa, miltä esimerkiksi Elämälle-kappaleen joukkokohtaus voi kuulostaa ja näyttää.

Eroja riittää ruodittavaksi loputtomiin, ja se tekee teatterista mielenkiintoista. Kaksi eri versiota peräkkäin nähtyinä konkretisoivat sen, mitä tulkinta tarkoittaa.

Jos olet nähnyt Viulunsoittajan Kuopion kaupunginteatterissa, näkemyksesi musikaalista muuttuu taatusti, kun käyt katsomassa TTT:n esityksen.

Ja toisinpäin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Elokuva-arvio: Ready or Not on vulgaari satiiri avioliiton ahtaudesta

Elokuva-arvio: Ohjaaja Jim Jarmuschin uusi zombie-elokuva The Dead Don't Die ei lunasta odotuksia

Pieni kapina aina paikallaan – rockmuusikko Tommi Läntinen viihtyy myös jalkapallopelissä

Rambon alokasajasta ja suomalaisesta kahvikulttuurista laulava Jukka Nissinen pitää riman nilkoissa: "On spontaaneja juttuja, joita ei voi rakentaa järjen kautta"

Kirja-arvio: Akseli Heikkilän Veteen syntyneet -esikoiskirjassa joki antaa kylälle elämän ja kuoleman

Ars Fennica -palkinto islantilaiselle kuvataiteilija Ragnar Kjartanssonille

Antonio Banderas tulkitsee loistoroolissa ystäväänsä Pedro Almodovaria

Matrix-elokuva saa jatkoa 20 vuotta kulttielokuvan ensi-illan jälkeen – Keanu Reeves palaa päärooliin

Marvel uhkaa menettää Spider-Manin elokuvistaan rahanjakokiistan takia

Uuden Bond-elokuvan nimi julkistettiin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.