Noniin, Noitarumpu ja Alpha viitoittivat omakustanteiden tietä

Kuopio oli 1980- ja 90-luvuilla kukoistava sarjakuvakaupunki, jossa omakustannelehtiä tehtiin kymmenien ihmisten voimin. Kuopiolaislähtöiset Paavo Rajamo, Pekka Ollikainen ja Jussi Karjalainen ajautuivat jo 15–17-vuotiaina mukaan omakustanteiden tekoon.

– Tekijöiden määrä kertoo siitä, että monen ihmisen mielestä oli tosi hyvä ajatus alkaa piirtää sarjakuvia. Loistotyypit olivat näyttäneet loistavaa esimerkkiä, että todella helposti voi alkaa julkaista omaa lehteä. Lehtiä myytiin festareilla ja keikoilla ja ihmiset myös tilasivat niitä, Karjalainen kertoo.

Sarjakuvalehdet syntyivät punk-lehtien vanavedessä, jotka olivat näyttäneet, että halvalla painettuja ja itse myytyjä lehtiä on mahdollista tehdä. Yhtenä kuopiolaisena esimerkkinä Karjalainen mainitsee Törky-lehden, joka sysi liikkeelle monia tekijöitä.

– Punkin juttu oli siinä, että ei tullut mieleenkään, että miksi ei tehtäisi. Jos se kerran on mahdollista, niin tehdään vain ja katsotaan, mitä siitä syntyy, Ollikainen sanoo.

Ensimmäinen kuopiolainen omakustannesarjakuva oli Noniin, jota 17-vuotiaat Karjalainen, Jukka Heiskanen ja Veli Ahonen julkaisivat vuoden 1980 kieppeillä. Lehti lähti liikkeelle Ahosen Soundiin laittamasta ilmoituksesta, jossa hän etsi Kuopiosta sarjakuvalehden tekijöitä.

– Kuopiossa oli niin uskomattoman hyvät olosuhteet hurahtaa sarjakuviin, että minulle ja monille kavereilleni kävi niin. Kuopiossa on ollut Suomen vahvimpia ellei vahvin omakustannesarjakuvan kulttuuri, Karjalainen tuumaa.

Lehtien painaminen ei maksanut paljoakaan, eivätkä kustannukset olleet Karjalaisen mukaan mikään ongelma.

– Suurempi ongelma oli se, että se offsetpainoliike, missä ensimmäinen numero painettiin, ei suostunut painamaan meidän kakkosnumeroamme.

Syynä oli lehden sisältö: Jope Pitkänen piirsi tuolloin sarjakuvia myös pornolehtiin, ja Noniin suostui julkaisemaan materiaalia, jota alankin lehdet olivat kieltäytyneet painamasta.

Rajamo ja Ollikainen puolestaan olivat ensin mukana Dallas-lehdessä, joka ilmestyi pian Noniin-lehden jälkeen. Kymmenen vuotta Dallasin jälkeen kaksikko oli mukana Noitarummussa.

Yksi iso savolainen sarjakuvavaikuttaja oli myös Harto Pasonen, josta sittemmin tuli Arktisen Banaanin perustaja. Pasonen julkaisi Pumpsis- ja Alpha-lehtiä.

– Harton Alpha oli jonkinlainen virstanpylväs, joka nosti kerralla julkaisemisen formaatin, ulkoasun ja koko painotuotteen laadun aivan toiselle tasolle. Sitä ihmeteltiin, että näinkin voi tehdä, Ollikainen muistaa.

Karjalaisen suosikki Kuopiosta lähteneiden piirtäjien joukossa on Tapani Rytöhonka.

– Kuopio-aiheisten sarjakuvien klassikko on Rytöhongan Oodi Kotkankalliolle, jossa nuoriso sekoilee ja sikailee Kotkankalliolla.

Ollikainen muistelee, että omakustanteiden maailma oli yhteisöllinen. Myös eri lehdet pitivät yhteyttä toisiinsa.

– Maria Björklund oli yksi vahva tekijä Noitarummussa, ja Maria sai töitään aika varhaisessa vaiheessa jakeluun myös ulkomaille sen takia, että Noitarummussa käytiin jonkin verran kirjeenvaihtoa ja lehtien vaihtoa ulkomaisten tekijöiden kanssa. Tykkäsin juuri siitä uuden aallon tekemisessä, että siihen kuului tiedon jakaminen. Kun lähetit jonnekin jotain, sait jotain takaisin, Ollikainen kertoo.

Noitarumpua ilmestyi kuusi numeroa 90-luvulla. Sitten tekeminen alkoi hiipua.

– Ne olivat ruuhkavuosia elämässä, mutta ehkä se loppui myös siihen, että tavoitteet kasvoivat. Siinä vaiheessa kun tekeminen on alkanut tuntua liian vakavalta, on osattu aina lähteä karkuun, Rajamo pohtii.

– Suomalainen omakustannesarjakuva alkoi 90-luvulla muuttua yhäkin korkeatasoisemmaksi ja Noitarummun osalta todettiin, että tässä vaiheessa ei pystytä rimaa nostamaan, Ollikainen lisää.

Karjalaisen mukaan Noniin-lehteä oli tarkoituskin tehdä vain kolme kappaletta.

– Meitä oli kolme tekijää, ja jokainen ennätti väsätä yhden kansikuvan. Juuri noin sen piti mennäkin.

Jotain omakustanneajoista on kuitenkin jäänyt tekijöidensä elämään. Etenkin asenne.

– Siitä mentaliteetista on jäänyt paljon. Punkin ja uuden aallon rohkeus oli, että tehdään ja kokeillaan nopeasti, Ollikainen sanoo.

– En usko, että olisin kulttuurihistoriaan ja populaarikulttuuriin erikoistuneeksi toimittajaksi ryhtynyt, ellei olisi ollut sitä vertaistukiryhmää, jonka kanssa oli hauska harrastaa näitä juttuja, Karjalainen lisää.

Eikä omakustannesarjakuvien tekeminen ole loppunut. Ollikainen huomauttaa, että nykyajan pienlehdet aloittavat usein internetissä.

– Ensin sarjakuvaa julkaistaan netissä vaikka jossain blogissa, missä kasvatetaan yleisöä ja kehitetään sarjakuvaa. Vasta sen jälkeen julkaistaan se varsinainen lehti.

Juuret-festivaali jatkuu tänään satamamakasiinissa ja Kallamarinassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.