Ohjaajat kertovat: Nämä asiat teatterin pitäisi tuoda esille satavuotiaasta Suomesta

Puhumme taas muuttuvasta maailmasta, mutta ainahan maailma muuttuu. Sen sijaan ihminen on sama kuin sata vuotta sitten, virolaisohjaaja Priit Pedajas sanoo.

– Sen vuoksi on tärkeä muistuttaa siitä, mitä ihminen on tehnyt.

Savon Sanomat kysyi neljältä Kuopion kaupunginteatteriin näytelmää tekevältä ohjaajalta, mitä teatterin pitäisi tuoda esille satavuotiaasta Suomesta.

Pedajas nostaisi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi esille maan historian ja sen, miten asiat tapahtuivat. Teatterilla kun on kyky selkeyttää mutta myös kyseenalaistaa historiaa.

– Ja sata vuotta on pitkä aika muistaa.

Pedajas ohjaa Kuopion kaupunginteatteriin Viulunsoittaja katolla -musikaalin, joka saa ensi-iltansa syyskuussa. Musikaalin tarinan keskiössä on maitomies Tevje, joka joutuu kohtaamaan antisemitismin nousun kotikylässään.

Vaikka Viulunsoittaja katolla on yleinen perustarina, sen sanoma sopii Pedajaksen mielestä myös nykypäivän Suomeen ja koko maailmaan.

– Kyse on siitä, miten suhtaudumme toiseen ihmiseen. Traagisia tarinoita on paljon, mutta ihminen on unohtavainen. Teatterin tehtävä on muistuttaa.

Myös Koirien Kalevalan ohjaaja Virpi Rautsiala painottaa historian, erityisesti suomalaisuuden juurien, merkitystä. Hän löytää paljon ammennettavaa Kalevalasta.

– Kalevala kuuluu meille kaikille enemmän kuin koskaan juuri nyt, Rautsiala perustelee.

– Kalevalassa on keskeistä tarinan kertominen. Se sisältää myös sen, että pitää uskoa taikuuteen, mielikuvitukseen, ja että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Kuopion kaupunginteatterin ohjaaja Olli-Matti Oinonen haluaa nostaa juhlavuoden kunniaksi esille tästä päivästä kumpuavan suomalaisen sielunmaiseman. Oinosen ohjaama Suomen hevonen -näytelmä saa ensi-iltansa tammikuun 26. päivänä.

Sirkku Peltolan käsikirjoittama näytelmä tarkastelee Suomea ja maaseutua sen jälkeen, kun riemusaatossa vastaanotettu EU on pyyhkäissyt myrskyn lailla kaiken yli.

– Tässä on hienosti kirjoitetut rikkaat roolihenkilöt, jotka eivät ole hiottua puuta vaan raakalautaa. Sieltä on hyvä ammentaa, Oinonen sanoo.

– Suomen hevonen tunnetaan hauskana näytelmänä, mutta emme tee siitä hauskaa hauskan vuoksi, vaan mukana on tummempiakin sävyjä. On epätoivoinen ratkaisu, sattuma ja unohdus. Ja lopulta pieni toivokin, mutta osaako kukaan lopulta tarttua siihen.

Jukka Keinonen lähtisi liikkeelle nykypäivästä. Hänen mielestään teatteri ei voi olla vaiti eriarvoistumisesta ja yhä voimakkaammaksi käyvästä vastakkainasettelusta ja väkivallasta.

– Ne ovat teemoja, joita löytyy sekä nykypäivästä että Suomen historiasta. Tuntuu, että nykyinen systeemi on muuttunut pelottavaksi.

Keinosen ohjaama Yksi halusta, toinen rakkaudesta on tarina ”kolmesta pariskunnasta ja kolmestakymmenestä salaisuudesta”. Kari Heiskasen käsikirjoittama näytelmä saa ensi-iltansa helmikuussa.

Keinonen huomauttaa, että kuudessa henkilössä esittäytyy koko yhteiskunta pienoiskoossa.

– On voimakkaista statuksia ja ihmisten välisiä valtataisteluita. On petoksen ja rakkauden teema, petoksen ja pettymyksen teemat sekä vallan ja vapauden teema. Ihmiset ovat muutoksen kourissa: paluuta vanhaan ei ole, joten pakon edessä on muututtava, vaikka se pelottaisi. Sitähän tämäkin päivä monelle on.