Oksapoika ja kuusi muuta

Juoni mies tuo kuvanveistäjä Pekka Kauhanen. Hänellä on tarina jokaiselle teokselleen, mutta se ei tarkoita, että tarina olisi totta. Esimerkiksi ajatus Reikäleipä-työstä syntyi Kauhasen mukaan siitä, että Veljmies-patsaalla on käsissään kaksi kalaa mutta leivät puuttuvat.

– Ei saatu viittä leipää, mutta annettiin edes yksi, Kauhanen myhäilee ja jatkaa, että hänen töissään on monta totuutta:

– Minä kerron yhden totuuden, joka ei välttämättä ole se ainoa, tai edes oikea. Katsojan tulkinta on vapaa.

Savolainen huumori jatkuu leppävirtalaislähtöisen Kauhasen töiden sijoittelussa. Juhani Ahon virsut ovat – tietenkin – unohtuneet koulumatkalla penkin alle Lyseon kulmalle Puijonkadun puolelle. Ja Oksapoika, tuo nyt julkaistuista teoksista isoin, joutuu katselemaan Savonkadun ylitse, kuinka lyhtypylväässä Kuutar ja Päivätär liehuttelevat helmojaan.

Ei taida olla ihan poikanen tämä Oksapoika?

– Siinä on pojalla jo vähän haaveita ja ajatuksia mielessä, Kauhanen virnistää.

– Kaupunginpuutarhuri Erkki Oinonenhan sanoi jo kauan sitten, että Oksapoika näki päivänvalon, koska Veljmies ja Siskotyttö olivat pitkään samassa varastossa. Tarina varmasti vielä paranee, kun kuopiolaiset pääsevät repostelemaan.

Kauhasen taideteoskokonaisuus julkistettiin torstaina Kuopion keskustassa. Kokonaisuus koostuu seitsemästä työstä, joista näkyvin on lähes kaksimetrinen Oksapoika. Loput töistä ovat pienempiä ja sijoiteltu yllätyksellisiinkin paikkoihin: katutasolle, valaisinpylväisiin ja penkkien sekä istutusten yhteyteen.

Kauhanen kertoo, että töiden tilaaja eli Kuopion kaupunki toivoi, ettei ”mitään monumentaalista tehdä”.

– On ihmisen mittakaava. Töillä ei ole liikoja jalustoja, vaan ne ovat silmien tasolla. Tässä mennään rakennetun ympäristön mukaan, joten Veljmies ja Siskotyttö ohjasivat jo paljon, jatkan samaa kerrontaa.

Ensimmäisenä töistä syntyi Oksapoika, joka toimii teoskokonaisuuden kokoavana elementtinä. Oksapojan taustalla ovat Savon värit musta ja keltainen. Tärkeässä osassa on myös puu.

– Ympärillä on paljon puuta, se on ollut elinehto, jalostuksen kohde ja kaskimaan alku. Tässä on eilistä päivää ja tätä päivää.

Veistosten materiaaleina ovat muun muassa pronssi, teräs ja alumiini. Oksapoika on valettu Lapinlahdella Taidevalu H Koposella ja pienet tekoset Arto Hyyryläisen valimossa Hyvinkäällä. Taidehankkeen toteutusta on ohjannut Kuopion kaupungin prosenttitaidetyöryhmä yhdessä kävelykeskustan suunnittelun edustajien kanssa.

Leikkimielisyys on tärkeää Kauhasen taiteessa. Jos sitä ei ole mukana, taiteilijalla ”on jotakin tukoksia”.

Yleisön reaktioita Kauhanen odottaa toiveikkaana. Jos nimittäin kukaan ei sano puolesta eikä vastaan, jotakin on mennyt pieleen.

– Toivottavasti herättää keskustelua.

Julkinen taide on vandalismille alttiina. Kauhanen vakuuttaa, että työt on kiinnitetty niin, että niiden varastamiseen pitää nähdä melkoisesti vaivaa.

Ja jos joku työ katoaa, tilalle voidaan valaa uusi.

– Jyväskylässä kuulemma Jussi Heikkilän pientä varpusta esittävästä Silmällä pidettävä -teoksesta vietiin kolme versiota, ennen kuin se alkoi pysyä paikoillaan.

Parhaillaan Kauhanen työstää monumentaalista teosta Valon tuoja, jolla hän voitti talvisodan kansallisen muistomerkkikilpailun. Työ on tarkoitus julkistaa Suomen juhlavuonna 2017.

– Paljon muutakin on tekeillä, mutta ei nyt paljasteta niitä. Paljon pitää olla virityksiä, Kauhanen nauraa.

Uudet veistokset kiinnostivat torilla