Järven tarinaa kuvattiin 600 päivää: Ole pohjassa hiljaa ja leiki kiveä

Tammikuussa teattereihin tuleva Järven tarina -luontoelokuva pyrkii näyttämään suomalaisista järvistä maailman, jota tuhansien järviensä rannoilla asuvat ihmiset eivät tavallisesti näe, eivätkä edes sukeltajat.

Vedenalainen maisema näyttäytyy parhaimmillaan lähes trooppisen kirkkaana ja elämää sykkivänä.

– Sukelsimme suljetun kierron laitteilla, jotta olimme äänettömiä. Kuvasimme asioita, joita sukeltajakaan harvoin näkee. Kun sukeltaa avoimen kierron laitteilla, joista tulee kuplia ja ääntä, näkee yleensä vain poistuvan kalan.

– Kun menee ja tekeytyy kiveksi, luonto tulee kohta lähellesi. Veden elävät unohtavat aika nopeasti, että olet paikalla. Se on hieno tunne, kertoo elokuvan pääkuvaaja Teemu Liakka.

Marko Röhrin ja Kim Saarniluodon ohjaama aiemman Metsän tarinan sisarteos kertoo suomalaisen järven elämänkierrosta komeiden kuvien ja veteen ja eläimiin liittyvien myyttien ja tarinoiden kautta. Tekstin on tehnyt kirjailija Antti Tuuri.

Järven tarinaa on kuvattu kahdeksan ryhmän voimin lähes kolmen vuoden ajan.

Tarinan vangitsemiseen tarvittiin noin 600 kuvauspäivää ja yli 700 tuntia materiaalia. Kuvauksia tehtiin monilla järvillä, eniten Saimaalla. Etenkin vedenalaiset kohtaukset vaativat valtavasti aikaa ja kärsivällisyyttä.

– Parhaat kuvat oli mahdollista saada vain tiettyinä hetkinä. Olin kuullut tarinaa rupikonnien paineista ja halusin ne mukaan. Ensimmäinen vuosi meni paikan löytämiseen, toisena vuonna olimme juuri myöhässä ja vasta kolmantena vuonna painit saatiin kuvattua, Marko Röhr kertoi ennakkokiertueella Varkaudessa.

– Toivoisi, että parhaiden kirkkaiden vesien suojelu olisi ykkösprioriteetti. Uskon, että se olisi yhteinen intressi. Noita kirkkaita järviä on vielä parikymmentä, isojakin kuten Puruvesi tai Puula, Röhr sanoo.

Elokuvan ensi-ilta on 6.1. seitsemällä Saimaan ympäristön paikkakunnalla ja 15.1. muualla Suomessa.