Oliko Peppi Pitkätossun esikuvana Amerikan orjatyttö?

Ruotsissa syntyi vuonna 1945 merkillinen kirjallinen ilmiö. Sen aiheutti rasavilli lettipää, joka käyttäytyi varsin paheksuttavasti, mutta herätti siitä huolimatta vilpitöntä ihastusta lukijoissaan.

Kyseessä oli tietenkin Astrid Lindgrenin pitelemätön Peppi Pitkätossu.

Kerrotaan, että tulevan kirjailijan Karin-tytär sairastui keuhkokuumeeseen talvella 1941. Hän oli pitkästynyt ja halusi, että äiti keksisi tarinan Peppi Pitkätossusta.

Tuleva kirjailija teki työtä käskettyä ja loi hahmon, joka teki kaiken omaperäisellä vinksin vonksin -tyylillään.

Joitakin vuosia myöhemmin Astrid satutti jalkansa. Hän käytti toimettoman ajan hyväkseen kirjoittamalla Pepin tarinat muistiin. Ikävä kyllä käsikirjoitus ei kelvannut Bonnier-kustantamolle.

Hylkäyksen saattoi aiheuttaa Pepin äkkiväärä luonne. Hahmo oli tuntemaamme Peppiä huomattavasti ilkeämpi.

Mutta kirjailija ei lannistunut. Hän muokkasi käsikirjoitusta ja lähetti sen Rabén & Sjögren ­kustantamon kirjoituskilpailuun.

Loppu on historiaa. Peppi Pitkätossun tarinat on käännetty yli yhdeksällekymmenelle kielelle.

Yhdeksänkymmentä vuotta ennen Karinin sairastumista elettiin Yhdysvalloissa kohtalokkaita aikoja. Maa horjui kapinan partaalla. Näkyvimpänä riidanaiheena oli orjien kohtalo.

Eräs tuon ajan nainen auttoi orjia pakenemaan etelän plantaaseilta pohjoisen vapauteen. Hän toimi omasta mielestään oikein, mutta kongressi sääti lain, joka teki auttajista rikollisia.

Tuleva kirjailija kapinoi kirjoittamalla lehteen jatkokertomuksen orjien elämästä. Syntyi syvästi liikuttava tarina, josta tuli maailmanlaajuinen myyntimenestys.

Harriet Beecher Stowe oli kirjoittanut Setä Tuomon tuvan.

Orjuutta vastustavan tarinan riemastuttavin hahmo on Topsy, kahdeksan- yhdeksänvuotias rasavilli orjatyttö, jolla ei ole äitiä eikä isää.

Tyttö ilmestyy tarinaan säkkikankaasta tehdyssä mekossa hurjasti tanssien. Paksut hiukset sojottavat päästä jäykillä leteillä. Ei ihme, että tarinan aikuiset saavat vaikutelman peikkolapsesta.

Topsy on täysin kuriton, varastelee tavaroita, sotkee paikkoja, liioittelee ja valehtelee sekä kostaa armotta niille, jotka kiusaavat häntä.

Topsyn isäntä on varakas plantaasinomistaja, lempeä mutta aikaansaamaton. Hän ei varsinaisesti kannata orjuutta, mutta ei myöskään halua luopua sen tuomista eduista. Hän ulkoistaa Topsyn kasvatuksen järjestystä rakastavalle serkulleen.

Isäntä nauttii Topsyn metkuista ja antaa tälle lantteja. Tyttö ostaa rahoilla pähkinöitä ja rintasokeria ja jakelee niitä jalomielisesti kartanon lapsille.

Lapset pitävät Topsystä yli kaiken. Hän on lyömätön hassuttelija. Hän irvistelee, kiipeilee, tanssii, viheltelee ja jäljittelee kaikenlaisia kuulemiaan ääniä. Toisinaan hän kiipeää ovenpieliä ylös ja roikkuu karmista pää alaspäin kuin marakatti, joksi isäntä häntä leikillisesti nimittääkin.

Tavallisesti Topsy on niin ovela, ettei jää kiinni ilkitöistään. Kerran hän kuitenkin jää kiinni itse teossa. Rangaistuksekseen hän vaatii ruoskaa ja kärsiessään kuritusta huutaa ja vaikeroi kovaan ääneen liioitellen kipujaan.

Rangaistuksen jälkeen hän kehuskelee toisille lapsille, ettei moinen ruoskiminen olisi saanut hengiltä hyttystäkään. Entinen isäntä oli toista maata, koska sai ruoskimisellaan lihanpalatkin lentelemään.

Kuulostaako tutulta?

Topsyn paras ystävä on plantaasin perijätär. Hän on hyvin käyttäytyvä, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen lapsi, kuin enkeli, herttainen ja puhdasmielinen.

Hän rakastaa Topsyä pyyteettömästi, ja Topsykin oppii vähitellen rakastamaan häntä. Topsyn suureksi suruksi tyttö kuolee lopulta, kuinka ollakaan, keuhkotautiin.

En tiedä, minkälaisen vaikutuksen Setä Tuomon tupa teki aikoinaan Astrid Lindgreniin. Joka tapauksessa romaani on ihastuttanut ja vihastuttanut lukijoita ympäri maailman.

Nykykäsityksen mukaan tuntuu hassulta, että sitä on pidetty orjuudenvastaisuuden symbolina. Siinä näet mainitaan paheksuttu neekeri-sana yli sataviisikymmentä kertaa.

Tarinaa on myöhemmin pidetty stereotypisen henkilögalleriansa vuoksi rasistisena. Mutta kiistaton tosiasia on, että kirjan julkaiseminen oli hyvin tärkeä tekijä tapahtumasarjassa, joka johti Yhdysvaltain sisällissotaan ja orjuuden lakkauttamiseen.

Te kaikki, jotka olette lukeneet Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossun alkuperäisten seikkailujen ensimmäiset rivit, tiedätte, että hänen todellinen arvonimensä on neekeriprinsessa, ja hän on siitä hyvin ylpeä.

Nyt on kirjan vuosi 2015 ja myös Peppi Pitkätossun juhlavuosi. Suosittelen Pepin tarinoita ja Setä Tuomon tupaa kaikille, joita kiinnostaa heittää välillä hyrskyn myrskyn ja kapinoida jäykkää sovinnaisuutta sekä väärää lakia vastaan.

Englanniksi muuten topsy turvy tarkoittaa vinksin vonksin, väärinpäin.

Kirjoittaja on kuopiolainen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.