Olli Mustonen: "Kesäfestivaalien kautta moni on löytänyt klassisen musiikin"

Muutamia visionäärejä on kiittäminen siitä, että Suomen kesä on nykyään täynnä klassisen musiikin festivaaleja, arvelee Olli Mustonen. Muun muassa Jyväskylän kesä ja Savonlinnan oopperajuhlat ovat olleet viitoittamassa tietä muillekin.

– Ja Kuhmon kamarimusiikki on aivan ainutlaatuinen juttu, kun Seppo Kimanen ystävineen keksi, että musiikkijuhla voidaan järjestää myös syrjäseudulla ja yksinkertaisissa puitteissa paikallisella koululla ja kirkossa, Mustonen toteaa.

Mustonen uskoo, että kesän festivaalit ja niiden tuoma elinvoima on yksi tärkeä syy siihen, että suomalaisessa klassisessa musiikissa eletään uutta kulta-aikaa. Kesäfestivaalit tuovat klassisen musiikin pois suurista kaupungeista pienille paikkakunnille ja konsertteja varten rakennetuista pyhäköistä yksinkertaisempiin olosuhteisiin.

Ja kun Suomessa ollaan, luontoa ei pidä unohtaa.

– Täällä pohjoisessa kesä on ihmeellinen aika valaistukseltaan. On hieno idea viedä musiikki hyvin lähelle luontoa. Uskon, että kesäfestivaalien kautta moni suomalainen on löytänyt klassisen musiikin, sillä kynnys mennä konserttiin on hyvin matala.

Festivaalien vaikutus ei rajoitu Suomen rajojen sisälle. Itävallan Lockenhausin kamarimusiikkijuhla, jossa Mustonenkin vieraili joka kesä parikymppisenä, on saanut inspiraatiota Kuhmosta.

– En sano välttämättä, että talvikauden konserttielämässä on mitään vikaa, päinvastoin, mutta kesäfestivaaleissa on jotain raikasta ja mutkatonta.

Heinäveden musiikkipäivillä Mustonen esiintyi sekä pianistina, säveltäjänä että kapellimestarina. Kolmoisrooli tuntuu hänestä hyvin luontevalta.

– Pidän sanasta muusikko, joka käsittää kaikki roolit. Jos ajatellaan historiaa, tällainen yhdistelmä on aiemmin ollut yleisempi. Monet menneisyyden suuret säveltäjät ovat olleet aikansa merkittävimpiä pianisteja. Kun kapellimestarin rooli alkoi erottua, säveltäjät ovat usein myös johtaneet omien teostensa kantaesityksiä, Mustonen kertoo.

Hän huomauttaa, että roolit eriytyivät vasta 1900-luvun kuluessa, ja esimerkiksi Sibelius johti vielä omien sinfonioidensa kantaesityksiä. Olisipa Sibeliuksesta tullut menestynyt viulistikin, ellei hän olisi aloittanut soittamista niin myöhään, Mustonen arvelee. Sibelius saattoi olla myös melkoinen pianisti.

– Sibeliuksen soittoahan ei ole olemassa levyllä, mutta on olemassa pieniä pätkiä mykkäfilmiä, kun hän soittaa pianoa. Pianisti näkee siitä, että hän soittaa niin suureen tyyliin, että se on varmasti ollut todella vaikuttavaa.

Ei sillä, että Mustonen näkisi mitään vikaa siinä, että muusikko tekee vain yhtä asiaa. Vuorovaikutus säveltäjien ja muusikoiden välillä saisi kuitenkin Mustosen mielestä lisääntyä, sillä se on hänestä kiinnostavaa molempiin suuntiin.

– Se on ollut vähän kadoksissa sanotaan nyt viimeisen 50 vuoden aikana. Ehkä nykyään on merkkejä siitä, että yhteistyö on yleisempää.

Mustonen sanoo itse saaneensa pianistina paljon yhteistyöstä sellaisten säveltäjien kuin Einojuhani Rautavaara tai John Adams kanssa. Toisaalta säveltäjänä Mustonen on kirjoittanut teoksia muusikoille, jotka ovat soittajina inspiroineet häntä.

Itse asiassa Mustosella on neljäskin rooli, opettaminen. Se on hänelle niin ikään tärkeää.

– Ainakin itse opin kursseista paljon, koska opiskelijoille joutuu verbalisoimaan sellaisia asioita, joita tekee joka päivä.