Onnelin ja Annelin ohjaaja: "Olisi kauhea dystopia, jos tarjolla olisi vain ylikansallisia tarinoita"

En oikein vielä tajua, että tämä oli tässä. Kesällä tulee varmasti haikeus, että missä tämän vuoden Onneli ja Anneli -elokuvan kuvaukset ovat, sanoo ohjaaja Saara Cantell.

Ensi viikon perjantaina teattereihin tuleva Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen päättää Marjatta Kurenniemen kirjoihin perustuvan elokuvatrilogian. Ensimmäinen Onneli ja Anneli -elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2014, Onnelin ja Annelin talvi vuonna 2015.

Cantell sanoo olevansa etuoikeutettu siitä, että sai tehdä kolme elokuvaa lyhyessä ajassa saman työryhmän kanssa.

– Sain nähdä, miten Aava Merikanto ja Lilja Lehto kasvoivat roolihenkilöidensä Onnelin ja Annelin tahdissa elokuva elokuvalta. Ihmisiä tulee varmasti ikävä.

Aikaisemmat Onneli ja Anneli -elokuvat ovat keränneet yhteensä 400 000 katsojaa elokuvateattereihin. Cantell nauraa, ettei hänellä ole valmista kaavaa menestyvälle lastenelokuvalle.

– Eivätkä katsojaluvut ole kaiken mittari, Cantell huomauttaa.

– Hyvä elokuva vaatii hyvät näyttelijät ja hyvän tarinan. Tarinan siksi, että tyhjän päälle ei voi rakentaa. Toisaalta jos näyttelijöihin ei kiinny, elokuva ei toimi.

Marjatta Kurenniemeä (1918–2004) Cantell kutsuu ”Suomen Astrid Lindgreniksi”, jonka tarinat ovat sekä ajatuksia herättäviä että aikaa kestäviä.

Ohjaaja huomauttaa, että kaikki kirjat eivät elokuviksi taivu.

– On minulla sellaisiakin lempikirjoja, joita en ikinä lähtisi tekemään elokuviksi, sillä ne menisivät pilalle. Mutta Onneli ja Anneli -kirjojen maailman halusin luoda valkokankaalle.

Onneli , Anneli ja salaperäinen muukalainen kertoo tarinan siitä, kuinka tyttöjen asuttaman talon naapuriin avataan lastenkoti, jossa johtajatar Minna Pinna pitää hirmuvaltaansa. Onneli ja Anneli tutustuvat lastenkodista pakenevaan Pekkiin (Aarni Rämö) ja alkavat suunnitella, miten ilottomaan taloon palautettaisiin ilo.

Cantell myöntää, että elokuva on eräänlainen lastenoikeuksien julistus: lapsilla on oltava oikeus leikkiin. Toisaalta elokuva kysyy aikuisilta, missä menee sydämen sivistyksen ja orjallisen tottelemisen raja.

Elokuvan – ja samalla koko elokuvasarjan – tärkeimmäksi sanomaksi nousee Cantellin mielestä kuitenkin seuraava:

– Maailma on ihmeellinen paikka. Maaginenkin, jos sen vain osaa nähdä.

Onnelia esittävä Aava Merikanto ja Annelia esittävä Lilja Lehto huokaavat, etteivät neljä vuotta sitten uskoneet, että pääsisivät esittämään kolmeen elokuvaan parhaita kavereita.

– Parhaat kaverit esittämässä parhaita kavereita, Lehto tiivistää.

– Ja onhan se vähän haikeaakin, kun nyt valmiina on viimeinen leffa, Merikanto jatkaa.

Ensimmäisen elokuvan kuvauksissa Merikanto ja Lehto olivat vasta 8-vuotiaita. Nuoret näyttelijät myöntävät, että jäävät kaipaamaan Onnelin ja Annelin maailmaa.

Lastenkodista karkaavaa Pekkiä esittävä Aarni Rämö kertoo aluksi jännittäneensä hyppäämistä mukaan elokuvasarjan viimeiseen osaan.

– Jännitys kuitenkin meni nopeasti ohi, eikä ensimmäinen kuvauspäivä ollut mitenkään hankala. Olen aina halunnut elokuvaan, ja toivottavasti pääsen uudestaankin.

Suomalainen elokuva keräsi viime vuonna teattereihin noin 2,5 miljoonaa katsojaa. Neljästä katsotuimmasta elokuvasta kolme oli kotimaisia koko perheen elokuvia: Risto Räppääjä ja yöhaukka, Angry Birds ja Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu.

Cantellin mukaan suomalainen lastenelokuva voi hyvin. Ja hyvä niin.

– Maailman rikkaus on siinä, että on erilaisia kieliä ja kulttuureja. Olisi kauhea dystopia, jos tarjolla olisi vain ylikansallisia tarinoita, jotka helposti ovat myös hyvin kaupallisia ja sitä kautta aika steriilejä ja laskelmoituja, Cantell sanoo.

– Suomalaisessa elokuvassa tulee luonnostaan vahva suhde luonteen. Ja – kauhea sanoa, että ainakin toistaiseksi – meidän yhteiskunnassamme tasa-arvon ihanteet näkyvät. Eihän vahvoja tyttöjä, varsinkaan kaksikkoa, ole liiemmin lastenelokuvissa, kuten ei naissankareita yleensäkään elokuvissa. Siksi on hienoa, että voimme viedä maailmalle tällaisia tarinoita.

Jos Cantell toivoo jotakin lisää suomalaiseen lastenelokuvaan, niin se on rohkeus tehdä uniikkeja elokuvia.

– Tällä hetkellä Suomessa tehdään paljon kirjadramatisointeja. Toivoisin, että olisi uskallusta tehdä originelleja tarinoita, jotka eivät ole entuudestaan tuttuja.

– Toisaalta olen vähän ylpeäkin siitä, että Onneli ja Anneli -elokuvat ovat saaneet lapset ja nuoret lukemaan kirjoja. Se ei ole, että joko elokuva tai kirja, vaan ne ruokkivat toisiaan.

Onneli , Anneli ja salaperäinen muukalainen elokuvateattereissa 27.1.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.