"Päähenkilö ei ole Boris vaan kansa"

Kohtaus on kuin oopperasta. Musiikkituottaja Olli Tuunanen on juuri kertonut, että vastoin yleistä käsitystä Boris Godunov -oopperan nimiroolissa ei ole jättimäisen paljon laulettavaa, kun Olavinlinnan sivukäytävältä kajahtaa jättimäinen basso: ”Mistäs täällä puhutaan?”

Savonlinnan oopperajuhlien Boris, Matti Salminen, on kuullut osan keskustelusta ja haluaa antaa asiasta oman näkemyksensä.

– Laulettavien tahtien määräähän ei pidä laskea. Musiikin kestolla mitattuna Boriksen rooliin menee puoli tuntia, mutta tärkeämpää on se, mitä tahtien välissä tapahtuu, Salminen aloittaa.

– Roolissa pitää olla määrätyllä tavalla intensiivistä suuruutta. Jos lavalla vain on, kukaan ei usko roolia. Jokainen tavu ja tahti pitää täyttää sillä dramatiikalla, jota ohjauksessa on haluttu.

Salminen puhuu kokemuksen äänellä. Hän arvelee tehneensä ”alusta alkaen eri produktioissa” Boris Godunovin kymmenkunta kertaa. Lisäksi takana on melkoinen joukko hyppykeikkoja.

– Siis sellaisia, että aamulla soitetaan ja sanotaan, että illaksi tarvitaan Boris. Silloin mennään paikalle ja katsotaan tilanne.

Venäläisen Modest Musorgskin (1839–1881) ainoalla loppuun asti tehdyllä oopperalla on erityinen merkitys Savonlinnan oopperajuhlille. Monet muistelevat yhä Martti Talvelan väkeviä Boris-tulkintoja vuosilta 1974–1976. Samaan aikaan Talvelan luotsaama oopperajuhlat kasvoi kohti kansainvälisiä mittoja.

Olli Tuunanen huomauttaa, että Boris Godunov on esitetty Savonlinnassa omana produktiona vain parikymmentä kertaa 1970-luvulla – eikä sen jälkeen ollenkaan. Viimeksi Musorgskin ooppera soi Olavinlinnassa Bolshoi-teatterin vierailuesityksenä vuonna 2007.

– Vertailun vuoksi Mozartin Taikahuilu, joka myös kuului 1970-luvun tärkeään ohjelmistoon, on esitetty vuosien saatossa Savonlinnan oopperajuhlilla pari sataa kertaa, Tuunanen sanoo.

Savonlinnan oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti huomauttaa, että hän suunnitteli Boris Godunovia jo viime kesäksi.

– Mutta kun erehdyin puhumaan sinivalkoisista silmälaseista ja suomalaisuudesta, niin halusimme aloittaa suomalaisella oopperalla, Silvasti sanoo.

– Vaikka ohjelmavalintoja ei tehdä maailmanpoliittisen tilanteen mukaan, niin nythän ooppera on erinomaisen ajankohtainen.

Modest Musorgski sävelsi Boris Godunovista kaksi toisistaan poikkeavaa versiota. Ensimmäinen, vuonna 1869 valmistunut versio ei kelvannut Venäjän keisarillisen teatterin ohjelmistoon. Huomattavasti laajennettu ja muutettu toinen versio sai ensi-iltansa vuonna 1874.

Tämän jälkeenkin oopperasta on tehty monia erilaisia versioita ja muokkauksia. Muun muassa Nikolai Rimski-Korsakov ja Dmitri Šostakovitš tarjosivat oopperasta omat näkemyksensä.

Savonlinnassa nähdään ja kuullaan kuitenkin muotonsa puolesta oopperan alkuperäisversio, jonka keskiössä ovat Boris, Venäjän kansa ja tapahtumat kirjaava munkki Pimen. Mukana ei ole Puola-jaksoa poloneeseineen eikä Boriksen kuoleman jälkeistä vallankumousta.

– Ei siis rakkautta, politiikkaa ja kirkon ja maallisen vallan suhdetta kuvaavia jaksoja. Tässä alkuperäisorkestraatiossa on ihan erilainen alkuvoima kuin vaikka Rimski-Korsakovin vaahtokarkkisoitinnuksessa, Silvasti sanoo.

Samalla ooppera muuttuu myös selvästi miesten oopperaksi, sillä poissa ovat jälkikäteen naisille lisätyt roolit.

– Tässä on tusina merkittävää miesroolia, mutta naisille ei jää juurikaan laulettavaa, Olli Tuunanen myöntää.

Lauantai-iltana ensi-iltansa saavasta Nicola Raabin uutuusohjauksesta Salminen ei halua paljastaa liikoja. Hän kuvailee ohjausta traditionaalisesta poikkeavaksi näkemykseksi – mutta oikeaan suuntaan.

– Jos mennään venäläisiin tuotantoihin, niin siellähän on vähän erilainen habitus näyttämöllä. On kultaa, soopelinnahkaa, karvaa ja kimallusta. Täällä Olavinlinnassa on kuutio lavalla, Salminen virnistää.

Enempää tänään 70 vuotta täyttävä Salminen ei teoksesta paljasta.

– Paitsi sen, että vaikka oopperan nimi on Boris Godunov, niin päähenkilö ei ole Boris vaan kansa.

Boris Godunovin ensi-ilta Savonlinnan oopperajuhlilla 11.7.