Kuopion kaupunginteatterin Kommando-ryhmä lopettaa: ”Paljon tehtiin ja paljon jäi tekemättä”

Kuopion kaupunginteatterin Kommando-ryhmä todella laittoi tuulemaan kolmessa vuodessa. Kymmenen uutta teosta, keskustelutilaisuuksia ja paneeleja, underground-iltoja ja improklubia. Lukuisia yhteistyökumppaneita poliisista Naisten Pankkiin. Jalkautumisia ja kutsutilaisuuksia. Ja mittaamaton määrä hiljaista työtä, jota ei ole kirjoitettu mihinkään.

Ei ihme, että toiminnan päättymisen kynnyksellä Kommandon taiteellinen suunnittelija Virpi Rautsiala antaa fiilis-kysymykseen klassisen vastauksen:

– Olo on väsynyt mutta onnellinen. Paljon on koettu ja paljon on tehty. Ja paljon jää tekemättä, mutta sekin on vain hyvä asia, Rautsiala sanoo.

Kaupunginteatteri laittaa Kommandon toistaiseksi jäihin. Teatterinjohtaja Pekka Laasosen mukaan taustalla on taloudellinen syy.

– Ensi vuonna teatterilla on rahaa aikaisempaa vähemmän käytössä muun muassa kasvaneen vuokran vuoksi, minkä takia keskitymme perustekemiseen. Kuviota on pitänyt korjata aika rajuillakin operaatioilla, Laasonen sanoo.

– Kommando on ollut mahtavaa yhteiskuntavastuullista tekemistä, ja se on tuottanut paljon iloa monelle taholle.

Laasonen korostaakin, että teatterilla ei vietetä Kommandon hautajaisia, vaan tilannetta tarkastetaan uudestaan, kun ajat muuttuvat.

– Esimerkiksi vuodelle 2017 voidaan jo miettiä uusia juttuja. Kommando on sellainen juttu, joka väijyy poterossa sopivaa hetkeä.

Kommando-ryhmä sai alkunsa kaupunginteatterin edellisen johtajan Lasse Lindemanin ehdotuksesta. Hän kysyi teatterikuraattorina toimineelta Rautsialalta, voisiko tämä olla mukana teatterin evakkovuosien (2012–2014) ajaksi ryhmässä, joka tutkisi uudenlaista työskentelytapaa ja tekisi esimerkiksi ulospäin suuntautunutta taide- ja yleisökasvatusta.

Mahdollisuus avautui, koska teatterin remonttivuosien aikana väistötiloissa tehtiin aiempaa pienempää ohjelmistoa, jolloin näyttelijöitä vapautui perinteisen syys- ja kevätohjelmiston ulkopuoliseen toimintaan.

– Mikko Paananen vapautettiin kanssani ryhmään, ja lisäksi saimme mukaan Janne Puustisen, joka oli tuolloin teatteri-ilmaisun ohjaajaharjoittelija. Jannen työharjoittelun sanelemana ohjelmistossa oli esimerkiksi hieno Yö museossa -näytelmä, Rautsiala sanoo.

Kolmikko ideoi, teki ja puursi kelloon katsomatta. Tavoitteena oli tarjota jotakin muuta kuin mitä ”tavalliset taidelaitokset” tekevät. Syntyi yhteistyömuotoja ja esitystapoja, eivät vielä ole laitosteattereissa arkipäivää.

Rautsiala kuvaileekin Kommandoa työyhteisön laboratorioksi.

– On onnistuttu tavalla, josta Minna Canthkin olisi ylpeä, ja toisaalta on tehty vielä upeampia virheitä, joista on kehitytty paremmiksi.

Eniten Rautsiala on nauttinut Kommandon aikana siitä, että hän on päässyt luomaan toisille esiintymismahdollisuuksia. Erityisesti ne hetket, jolloin hän on saanut toisen loistamaan, ovat olleet tärkeitä.

– Siinä on jotakin maagista, kun näkee ihmisten löytävän itsestään jotakin sellaista, jota he eivät ole tienneet löytyvän. Ne voivat olla pieniä tilanteita, kun nuori löytää uusia voimavaroja, tai se voi olla, kun lastensuojelun isommat lapset haluavat tehdä joulunäytelmän pienemmille.

– Tai se voi olla, että ammattinäyttelijä saa tehdä intohimojuttunsa. Työyhteisöissä on hirveästi paloa ja intoa teatterissa, mikä jää perusrutiinien vuoksi osittain käyttämättä.

Viimeisen noin vuoden ajan Rautsiala on vastannut Kommandosta yksin. Näyttelijä tiesi oman hommansa loppuvan Kommandossa jo hyvissä ajoin, sillä huhtikuussa odottaa nimirooli ensi-iltansa saavassa Frida-näytelmässä.

Rautsiala iloitsee paluusta lavalle omien joukkoon.

– Tosi kiva palata. Pidän jopa elinehtona, että laitosteatterissa viiden vuoden jälkeen käydään tekemässä jotakin ihan muuta ja sitten palataan, Rautsiala sanoo.

– Muuten on vaara, ettei enää näe kirkkaasti, miksi tätä työtä tekee, kenelle sitä tekee ja mitä kuviota tässä nyt pelattiinkaan.

Vaikka Kommando jää nyt tauolle, Rautsiala on optimistinen jatkon suhteen.

– Tällaiselle toiminnalle on tarve. Jatkojalostuksessa voisi vaikka miettiä, miten koko oma henkilökunta saataisiin enemmän mukaan jalkautuvaan toimintaan. Meillä on teatterilla paljon taidollista pääomaa, jota voisi käyttää monipuolisemminkin.