Perttu Saksan kauniit ja selkeät teokset kätkevät sisäänsä ristiriitoja ja kipupisteitä

Kuvataiteilija Perttu Saksa, 40, tekee työhuoneellaan ja kodissaan Helsingin Myllypurossa lähtöä Länsi-Afrikkaan, Beniniin, ja kulttuurikeskus Villa Karon residenssiin.

– Olen siellä viitisen viikkoa. Reissaan paljon, en juurikaan lomamatkoja tee, mutta kuvaus- ja työmatkoja kyllä, Saksa kertoo.

Afrikka on Saksalle tuttu kohde. Beniniin taiteilija matkustaa nyt kolmatta kertaa. Hän on reissannut viimeisen kymmenen vuoden aikana useasti Saharan eteläpuolella.

Miksi Afrikka?

– Vaikea sanoa, no, siellä on lämmintä ja leppoisaa. Yleensä työhön liittyen matkustaminen tarjoaa arkisesta katseesta poikkeavan tavan katsoa asioita, ja kun on pois normaalista arkiympäristöstä pystyy keskittymään siihen, mitä on tekemässä.

Saksa sanoo keskittyvänsä taidejuttuihinsa täysillä.

– Se on minulle tehokas työskentelytapa, en osallistu silloin muuhun.

Saksa voitti vastikään presidentti Mauno Koiviston hautamuistomerkin suunnittelukilpailun. Teos on valokuvataiteilijana tunnetun Saksan ensimmäinen veistos ja ensimmäinen julkinen taideteos. Kartta-niminen teos on kotimaista, mustaa diabaasia ja sen pinnassa risteilee lehtikultainen, halkeamia tai uurteita muistuttava verkosto.

– Hajoamisen jäljet ovat osa teosta, eikä niitä yritetä peittää. Kultakorjaus ikään kuin ylevöittää halkeamat ja matkalla kohdatut epävarmuudet, kertoo oppimisesta ja hyväksymisestä.

Läpimurtonsa Saksa teki Echo-kuvasarjallaan, josta hänet palkittiin Fotofinlandialla vuonna 2014. Taiteilija kuvasi luonnontieteellisten museoiden arkistoihin unohtuneita täytettyjä apinoita.

Muotokuvien ”epätäydelliset”, arpiset ja rujot eläimet vaikuttavat pysäyttävän inhimillisiltä.

– Kädelliset apinat ovat niin lähellä ihmistä ja samalla kaukana. Niissä on jokin avoin kohta tai kipupiste, mikä kiinnostaa.

Saksa jatkoi teemaa kuvaamalla indonesialaisia sirkusapinoita. Naamiokasvoiset, puetut apinat on kytketty kiinni.

– Alun perin pieniä makaki-apinoita käytettiin uskonnollisissa juhlissa esittämässä erilaisia hahmoja. Perinteestä on muokkautunut katuesitys, jossa käytännössä kerätään turisteilta ja ohikulkijoilta rahaa. Se näyttää vähän julmemman puolen ihmisestä.

Eläin on taiteilijalle tapa tarkastella ihmisyyttä ja ihmisenä olemista.

– Eläin on minulle avain, jonka kautta voin tarkastella eri asioita. Suhteessa ihmiseen keskeistä on se, miten ihminen suhtautuu eläimeen ja minkälaisella logiikalla. Jotkut lajit koetaan arvokkaammiksi kuin toiset. Sama logiikka näyttää pätevän myös siihen, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin ja toisista kulttuureista tuleviin ihmisiin.

Ars Fennica -taidepalkinnon ehdokkaana Saksa oli vuonna 2017. Valokuvasarja käsitteli ihmisen ruoaksi käyttämiä eläimiä. Kuvissa oli muun muassa kuolleita hevosia ja eläinten sisäelimiä.

– Halusin tarkastella hetkeä ja siirtymävaihetta, jossa subjekti muuttuu objektiksi, elävästä olennosta tulee materiaa. Se on keskeinen tabu, jos ajatellaan länsimaista kulttuuria, sitä ei haluta juurikaan tarkastella.

Taiteilija on tehnyt tarkastelun helpommaksi kauneudella, kädenjälki on rankoissa aiheissakin esteettinen. Saksan tyyli on selkeän klassinen ja kuviin sisältyy usein taidehistoriallisia viitteitä.

– Mielestäni juuri kauneuden myötä ristiriita korostuu. Töihin tulee ehkä sellainen viettelys, joka vetää katsojaa puoleensa, ja tahtomattaankin katsoja joutuu asian eteen sitä tarkastelemaan.

Viimeksi Saksalta on nähty kukka-asetelmia muunnelmina elämän kukoistusta ja väistämätöntä kuolemaa yhdistävistä 1600-luvun vanitas-asetelmista.

Jyväskylästä kotoisin oleva Saksa kävi koulun Vaajakoskella, jonka jälkeen hän lähti Lahden muotoiluinstituuttiin opiskelemaan valokuvaajaksi. Opinnot ovat jatkuneet Aalto-yliopistossa.

Miksi valitsit juuri valokuvan taiteesi välineeksi?

– Valokuvan todellisuus tekee kuvaan jännitteen, joka kiinnostaa minua. Se, mitä valokuva esittää, juontaa aina todelliseen tapahtumaan tai asiaan. Näen katsomisprosessin erilaisena kuin jos katsoisi maalausta.

Valokuvaajana Saksa kuvaa itseään poikkeavaksi.

– Kuvaan todella vähän, kamera on minulle tavallaan välttämätön paha. Luonnoskirjaa käytän, laitan ideoita ylös, yhdistelen eri ideoiden polkuja ja toteutan niitä, jotka tuntuvat valmiilta tehtäviksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Kuinka kirjailija aloittaa työnsä? Antti Heikkinen ja Sirpa Kähkönen paljastavat, millaita on kirjoittaa kirja

Kirja-arvio: Sally Rooney ihastutti esikoisromaanillaan, ja uutukainen on aikaisempaa kunnianhimoisempi teos

Museot, huvipuistot ja eläintarhat saavat avata maanantaina, ryysistä ei päästetä syntymään

Legendaarinen jazzrumpali Jimmy Cobb kuoli – soitti Miles Davisin Kind of Blue -klassikolla

Koronapandemia on koetellut taide- ja kulttuurialaa rajusti, käy ilmi kyselystä

Kanttilan suunnittelijaksi valittu Arkkitehtitoimisto Arto Mattila Oy – Minna Canthin talo ry toivoo yhä yleisön kommentteja ja tilatoiveita Kanttilan suhteen

Nimekkäät suomalaiset kirjoittajat kertovat Kentänvaltaajat-kirjassa, kuinka jalkapallo on vaikuttanut heidän maailmankuvaansa

Harri-Pekka Pietikäinen pelkäsi valkohaita, joten hän hyppäsi hyiseen meriveteen kohdatakseen sen silmästä silmään

Antti Tuisku tekee paluun lavalle tänä kesänä koronasta huolimatta – Valittu kansa kuullaan ensimmäistä kertaa livenä nettikeikalla

Viimeisetkin ihmiset editoitiin pois musiikkivideolta, vaikka kadut olivat lähes autioita – Don't Give Up on silti vastaisku alakuloa vastaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.