Professori: Nämä ovat Suomen historian unohdetut käännekohdat

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tunnusmerkit ovat ilmassa: Tuntematon sotilas palaa elokuvateattereihin ja kirjakauppojen hyllyt täyttyvät kymmenillä uusilla kirjoilla sotahistoriasta.

Ilman juhlahumuakin Suomessa julkaistaan vuosittain valtava määrä tietokirjoja talvi- ja jatkosodan sekä sisällissodan tapahtumista. Sodan vaikutus näkyy selvästi myös fiktiivisessä kirjallisuudessa. Ovatko suomalaiset sotahistoriahulluja?

Sodat kuuluivat keskeisesti Suomen historiankirjoitukseen jo 1800-luvulla, mutta kiinnostus sotiin ei ole suomalaiskansallinen erikoispiirre, muistuttaa Suomen historian professori Petri Karonen Jyväskylän yliopistosta.

– Olen tutkinut Ruotsin suurvaltakauden historiaa, ja vaikka Ruotsi ei ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen, sota on edelleen isossa roolissa Ruotsissa. Sota on iso hitti, sitä tutkitaan ja siitä kirjoitetaan paljon, Karonen luonnehtii.

Sattumaa ei ole sekään, että jo tuhansia vuosia sitten korkeakulttuureissa suuret sotataistelut ja -voitot kaiverrettiin talteen steeloihin, kivimonumentteihin, jotka ovat säilyneet näihin päiviin saakka.

– Sodista saa historiakulttuurisesti kiinnostavaa aineistoa. Vallanpitäjien käsissä se muuttuu historiapolitiikaksi, jolla voidaan legitimoida omaa toimintaa, Karonen selittää.

Sotahistorian suosiolle löytyy nykyisin selkeä syy: sodasta saadaan helposti tarinoita, jotka myyvät hyvin.

– Jos katsotaan kirjojen myyntitilastoja ja sitä, millaisia historiakirjoja painetaan paljon, Suomen historia on tavallisesti sotiin ja kriiseihin liittyvää historiaa. Tieteellisessä historiatutkimuksessa sota ei ole silti erityisen isossa roolissa, Karonen painottaa.

Tieteellinen historiantutkimus nousee myös harvemmin julkisuuden valokeilaan. Yhtenä poikkeuksena sääntöön Karonen pitää historioitsija Ville Kivimäen englanninkielistä väitöskirjatutkimusta, josta muokattu Murtuneet mielet -kirja voitti Tieto-Finlandian 2013 ja nousi myyntimenestykseksi.

Suomalaiset tuntevat sotahistoriansa, mutta mitkä ovat Suomen historian unohdetut ja syrjään jääneet käännekohdat, jotka meidän tulisi tuntea paremmin?

– Suomen 1800-luvun alkupuolen kehityksestä tiedetään edelleen vähän, vaikka tuota aikakautta voidaan pitää isona käännekohtana historiassamme. Silloin luotiin perusta Suomelle, joka voi elää autonomisena keisarikunnan vieressä. Kokonaiskuva 1800-luvun alkupuolelta puuttuu, Karonen sanoo.

Toisen Suomen historian mustan aukon Karonen löytää kauempaa 1500-luvulta, reformaation ja suurvaltahistorian ajan väliltä.

– 1500-luku oli tärkeä murroskohta Suomen historiassa reformaation kannalta. Tutkimusta tuosta ajasta on kyllä tehty paljon, mutta kysymyksenasettelut ja näkökulmat periytyvät usein 1900-luvun alkupuolelta, jolloin osa tulkinnoista on jokseenkin vanhentuneita. Tunnemme esimerkiksi aika vähän mikrotason talous- ja sosiaalihistoriaa aikakaudelta.

Jos Karonen uudistaisi koulujen historianopetusta, hän korostaisi opetuksessa juuri Ruotsin ajan harvinaisen suurta vaikutusta Suomen historiaan.

– Ruotsin ajasta suomalaiset eivät oikeasti tiedä juuri mitään. 1500-luvulta ei ole myöskään kuvia, jos historian oppimisessa mennään audiovisuaalisuus edellä.

Suomalaisten käsitys omasta historiastaan on Karosen mukaan pysynyt varsin samanlaisena koko itsenäisyyden ajan.

– Puhe siitä, että suomalaiset ovat vaatimattomia ja heittävät tuhkaa päälleen, on pysynyt pitkään. Se ei ole hirveästi muuttunut. Suomen historia on kärsimyksen historiaa.

Kevään tietokirjat 2017