Ravennan Macbeth säväyttää, mutta hyytyy lopussa liikaan uhoon

SAVONLINNAN OOPPERAJUHLAT

Giuseppe Verdi: Macbeth

Ravenna Festivalin vierailu

Musiikinjohto Nicola Paszkowski

Lauantai 16.7

 

Macbeth on verinen tarina. Shakespearen tragediaan perustuva, Francisco Maria Piavon librettoon Verdin säveltämä teos etenee hyvin, mutta hyytyy loppupuolella isänmaalliseen paatokseen ja uhoon. Ensimmäinen näytös teoksessa on vahvaa. Väliajan jälkeisen osuuden vaikuttavimmat hetket koettiin maanpaossa olevan kansan valituksessa sekä Lady Macbethin unissakävelykohtauksessa Una macchia è qui tuttora.

Upeaa työtä tekevät noidat; tanssijat ja kuoro. Noitakohtaukset ovat maanisen tehokkaita. Orchestra Giovanile Luigi Cherubini soittaa sielukkaasti, puhtaasti ja sävykkäästi, upeasti teoksen tunnelmia maalaillen. Kapellimestari Nicola Paszkowski teki huolellista työtä niin laulajien kuin soittajien ohjauksessa pitäen teoksen kaikin puolin kontaktissa. Musiikillisessa kokonaisuudessa tuotiin esiin ennen kaikkea oopperan väri- ja tunneskaalaa, eikä pyritty pelkkään mahtipontiseen vyöryttelyyn.

Macbethin osan laulanut Vladislav Sulimsky teki vahvaa ja vakuuttavaa työtä, Macbethin mielenailahtelut, heikot ja vahvat hetket, näkyivät lavalla mutta kuuluivat myös äänen väreissä. Macduffin roolin laulaneen tenori Alessandro Scotto di Lucion äänessä oli lämpöä. Antonella Carpenito pienessä kamarineidon roolissa lauloi myös hienolla soinnilla.

Lady Macbethin roolin laulanut Vittoria Yeo ei antanut lavalla yhtään heikkoa hetkeä. Ravennan ohjauksessa Lady Macbeth ei ole niinkään vallanhimoinen, vaan tyylipuhtaasti sadistisuuteen taipuvainen hahmo, jonka Yeo tulkitsee äärimmäisen vahvasti. Kun Lady Macbethin mielenlujuus lopulta järkkyy, ja hän kävelee kynttilä kädessään lavalta ulos, tunnelataus on niin vahva, että ooppera oikeastaan päättyy siihen. Kaikki sen jälkeen tuntuu vain turhalta pompöösiltä sapelinkalistelulta ja uholta lavalla.

Yeo on vahva näyttelijä – mutta kaikki, mitä hän lavalla tekee, olisi välittynyt vaikka silmät kiinni. Ääni riittää – koko tunneskaala on loisteliaasti soivassa instrumentissa läsnä.

Ravenna festivalin ohjaaja Cristina Mazzavillani Muti on ilmeisen ihastunut nykyaikaisen valotekniikan suomiin mahdollisuuksiin. Linnanmuuriin heijastetut kuvat olivat vahvasti läsnä, kuten aiemmin näkemässäni Falstaffissa, ja pääosin erittäin toimivia. Tähän suhteutettuna Birnamin metsän toteuttaminen risusavotasta raahatuilla koivunvesoilla antoi lähinnä tahattomasti naurettavan vaikutelman.