Runoilija Yrjö Kaijärven ja kuvataiteilija Reidar Särestöniemen rakkaus innoitti näyttelyn Rautalammille

Lämminhenkisesti nimetty Ystäväni Reidar Särestöniemi -näyttely Rautalammin museon toisessa kerroksessa antaa jo pikavilkaisulla käsityksen Reidar Särestöniemen taiteesta. Suurikokoisia töitä. Kirkkaita, jopa räikeitä värejä. Lapin luontoa ja mielikuvitusta. Voimaeläimiä.

Museonjohtaja Leni Koukkari pysähtyy Särestöniemen varhaisten töiden äärelle.

– Näyttely tekee läpileikkauksen Särestöniemen tuotannosta, hän sanoo.

– Reidar oli hyvin kiinnostunut maailman taiteen historiasta, etenkin ranskalaisista mestareista. Hänen alkuvuosien teoksissaan ollaan mestareiden jäljillä, ja näissä on kubismin ja ekspressionismin vaikutteita.

Särestöniemen voimakkain luomiskausi alkoi kuitenkin vasta myöhemmin. Sitä ennen hänen täytyi paitsi lähteä Kittilästä kotitilaltaan Särestöniemestä Helsinkiin ja Leningradiin, myös palata takaisin.

Reidar Särestöniemi syntyi vuonna 1925 vaatimattomiin oloihin. Perheen pääelinkeino oli maanviljely, ja lisäansioita hankittiin poronhoidosta, lohenkalastuksesta ja metsätöistä.

Koukkari kertoo Särestöniemen olleen jo pikkupoikana lahjakas piirtäjä. Huolimatta niukoista taloudellisista olosuhteista ja siitä, että sotien jälkeisessä Lapissa taiteilijan ammatti ei ollut kovinkaan arvostettu, perhe halusi saada Reidarin taideoppiin. Vanhemmat ottivat opintoja varten lainaa, ja myös Reidarin eno tuki hänen opiskeluaan.

Niinpä Särestöniemi opiskeli Helsingissä Taideakatemiassa vuosina 1947–1952. Hän jatkoi opintojaan vielä Leningradissa Repin-instituutissa vuodesta 1956 vuoteen 1959.

Leningradissa Särestöniemellä oli suhde mieheen, ja Särestöniemen taiteeseen ilmestyi yksi hänen tärkeimmistä voimaeläimistään, taivaanjaara, joka on myös Särestöniemen alter ego.

– Taivaanjaara on sekoitus taivaanvuohta ja pässiä. Sillä on paksut sarvet, jotka kuvaavat voimaa, ja ohuet jalat. Reidar kävi jaarahahmon myötä läpi rakkauselämäänsä, Koukkari kuvailee.

Reidar Särestöniemi sai taiteeseensa vaikutteita Lapin luonnosta ja vuodenajoista, kertoo museonjohtaja Leni Koukkari. Kuva: Tuire Punkki

Kun Särestöniemi opintojensa jälkeen muutti takaisin kotitilalleen Kittilään, hän ei enää muuttanut sieltä pois. Taivaanjaara katosi, mutta Lapin luonnon ja vuodenaikojen vaikutus alkoi silloin näkyä todenteolla Särestöniemen teoksissa.

Esimerkkinä tästä näyttelyssä on esillä Varhaiskevät 1960-luvulta. Hyvin lappilaisesta maisemasta löytyvät sekä Ylläs-tunturi että Ounasjoki, joiden läheisyydessä Särestöniemen tila sijaitsi.

– Tästäkin teoksesta löytyy paljon räväköitä värejä, mutta Särestöniemi on mestari käyttämään niitä. Hän tutki mielellään luontoa, esimerkiksi tuntureiden jäkäliä, jotta tiesi sitten ateljeessa, minkä värisiä ne ovat.

Koukkari vertaa Särestöniemeä Jackson Pollockiin (1912–1956).

– Molemmat räiskivät ja leikkivät väreillä, olivat kokeilevia taiteilijoita. Särestöniemi halusi kokeilla myös sitä, miten värit ja eri materiaalit toimivat keskenään. Hän saattoi vaikka raaputtaa puukolla väriä pois teoksistaan, laittaa uutta päälle ja katsoa mitä sitten tapahtuu.

Helmikuussa 1967 koitti hetki, joka johti myös nyt auenneeseen näyttelyyn. Reidar Särestöniemi kirjoitti rautalampilaiselle runoilijalle, kirjailijalle ja suomentajalle Yrjö Kaijärvelle lukeneensa kaikki Kaijärven teokset, pitäneensä niistä ja toivovansa tapaamista.

Kirjeitä vaihdettiin pitkään, ennen kuin miehet lopulta tapasivat toisensa seuraavan vuoden puolella. Syntyi nelivuotinen parisuhde, joka täytyi kuitenkin pitää salassa. Varotoimena Kaijärvi ja Särestöniemi eivät koskaan tavanneet Rautalammilla, ja Kaijärvi kävi lähettämässä kirjeensä Särestöniemelle Suonenjoelta asti.

Sekä Särestöniemen että Kaijärven perheet tiesivät kyllä heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ja hyväksyivät sen, mutta homous oli Suomessa rikos. Särestöniemi esitteli vaimonaan lääkäriään lehdistölle, joka oli erittäin kiinnostunutta räväköistä tempauksistaan tunnetusta maalarista.

Reidar Särestöniemi: Sininen jaara, 1950-luku. Kuva: Tuire Punkki

Vaikka parin täytyi salata suhteensa maailmalta, Särestöniemen maalauksissa suhde Kaijärveen alkoi näkyä. Taivaanjaarat tekivät paluun.

– Särestöniemi kuvasi rakkauselämäänsä ja seksuaalista suuntautumistaan symboleilla. Kun hän tapasi Yrjön, hänen teoksiinsa tuli myös halailevia eläimiä. Eräässä teoksessa on esimerkiksi kaksi halailevaa karhua, ja oli myös halailevia hylkeitä, Koukkari sanoo.

Myös ilvekset olivat Särestöniemelle tärkeitä eläimiä. Rautalammin näyttelyssä niitä voi tutkailla esimerkiksi Arktinen aamu -teoksessa.

– Ilves merkitsi hänelle voimaa. Reidar kuvaili, että hänen sielussaan on kaksi puolta. Toisaalta on voimakas puoli, ilves, joka haluaa haastaa taidepiirejä ja ihmisten ennakkoluuloja, ja joka haluaa vähän ärsyttää, tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin on tehty. Ilveksen vastakohta oli riekko, joka oli herkkä taiteilijan sielu.

Myös Kaijärvi oli merkittävä taiteilija. Hänet palkittiin vuonna 1967 Pro Finlandia -mitalilla, ja hän sai myös valtion taiteilijaeläkkeen. Kielitaitoisena Kaijärvi suomensi muun muassa ranskalaista runoutta.

– Kotiseutu ja luonto olivat molemmille taiteilijoille tärkeitä. He olivat maailmankansalaisia luonteeltaan ja hyväksyivät ihmisten ja kulttuurien erilaisuuden. Kaijärvi oli esimerkiksi 1950-luvulla neljä kuukautta Intiassa, ja reissun jälkimainingeissa hän testamenttasi omaisuutensa Suomen Punaisen Ristin kautta Intian hädänalaisille lapsille.

Koukkarin mukaan Särestöniemellä ja Kaijärvellä oli sekin yhteistä, että runoilija Kaijärvi osasi myös maalata, ja Särestöniemi oli lahjakas runoilija.

– Yksi tämän suhteen seuraus oli, että Reidarin teoksille tuli pitkät runolliset nimet.

Rautalammin museo. Kuva: Tuire Punkki

Vuonna 1971 homoseksuaalisuudesta ei enää rangaistu Suomessa. Samana vuonna Yrjö Kaijärvi kuitenkin kuoli. Särestöniemi maalasi surutyönä muun muassa teoksen Maan päällä ja taivaassa. Siinä kaksi miestä halaa toisiaan.

– Se on erittäin kaunis kaksiosainen teos. Toisessa osassa miehet ovat taivaassa, ja heillä on yhteiset enkelin siivet.

1970-luku oli muutenkin Särestöniemelle vaikeaa aikaa. Vuonna 1973 kuoli hänen äitinsä, ja seuraavana vuonna menehtyi isä. Vuonna 1977 Särestöniemessä oli tuhoisa tulipalo.

– Reidar alkoholisoitui ja käytti lääkkeitä väärin. Vuonna 1981 hän kuoli itse. Sydän ei kestänyt enää elämäntapaa.

Vuonna 1981 homous poistettiin Suomessa virallisesta tautiluokituksesta.

Näyttelyn pääteos: Afrikkalainen omakuva

Rautalammin museon Ystäväni Reidar Särestöniemi -näyttelyn pääteos on öljyvärimaalaus Afrikkalainen omakuva vuodelta 1972. Särestöniemelle tyypillisesti siinä on yli 20 maalikerrosta.

– Särestöniemi kävi pari kertaa reissussa Afrikassa, ja hän tunsi olevansa samalla aaltopituudella paikallisten asukkaiden kanssa. Sen takia hän maalasi tässä itselleen tummat kasvot, museonjohtaja Leni Koukkari kertoo.

– Viitassa hän kokeili violettia väriä ja rakastui siihen. Tässä on myös kirkkomaalauksen asetelmaa, eli mies kuvattuna kasvot edestäpäin kädet rinnalla, ja takana on sädekehä, joka on Afrikan aurinko.

Koukkari kertoo Särestöniemen tutkineen kirkkotaidetta ja pitäneen erityisesti ortodoksisesta kirkkotaiteesta. Itse Särestöniemi ei kuitenkaan kuulunut ortodoksisen kirkon piiriin tai perinteeseen.

– Hänen äitinsä oli lestadiolainen ja isänsä sosialisti. Perheessä oli vielä rippeitä shamanistisesta kansanperinteestäkin. Reidarilla oli voimakas mielikuvitus, ja tämä perheen kasvatus vielä ruokki hänen taidettaan.

Rautalammin museo

Kesän näyttelyt

Ystäväni Reidar Särestöniemi -näyttely on auki Rautalammin museossa 30.9. saakka. Nimensä näyttely on saanut Särestöniemen suhteesta rautalampilaiseen runoilijaan Yrjö Kaijärveen.

Esillä on 12 Särestöniemen maalausta sekä hänen grafiikkaansa. Lisäksi museo esittelee kulttuurihistoriallista aineistoa, kuten Särestöniemen päiväkirjamerkintöjä ja Kaijärven teoksia.

Vuonna 1985 Brita Polttila kertoi ensimmäistä kertaa julkisuuteen Kaijärven ja Särestöniemen suhteesta Särestöniemestä kertovassa muistelmateoksessa.

Museon alakerrassa on esillä Rautalammilla käytössä olleita hääpukuja eri vuosikymmeniltä 120 vuoden ajalta.

Kellarikerroksessa on lapsille esillä Petsit-leluja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Suurta suosiota nauttineen Rock in the City -festivaalikiertueen Kuopion päivämäärät varmistuivat

Levyarvio: Millenniaalin itsehoito-opas epävarmaan aikuisuuteen on nimenä jo sellainen, että keski-ikäistä epäilyttää

Levyarvio: Suvi Teräsniskan kunnianosoitus oppi-isälle on rehellinen kunnianosoitus

Levyarvio: Outoa Red Hot Chili Peppersiä – Botswanalaisessa bläkkiksessä asiat ovat kiinnostavalla tavalla pielessä

Levyarvio: Abreu tuntuu ensisijaisesti reagoivan aikaansa sen sijaan, että loisi rohkeasti jotain leimallisesti omaa

Risto Autio Näyttelijäliiton puheenjohtajaksi

Kuopiolaisvalokuvaaja Markus Aspegrenille kansainvälistä tunnustusta

Lähes 38 vuoden työura Kuopion kaupunginteatterin puvustamossa opetti Pirkko Jokelan tietämään, minkä kokoinen ja mallinen vaate kenellekin näyttelijälle sopii

Kolumni: Hyvä taide perustelee paljaan pinnan

Kirja-arvio: Ihmisen tarina ei ole menestystarina – homo sapiens on sekoillut läpi historiansa, eikä tulevaisuus paljon paremmalta vaikuta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.