Runouden ongelma on, että kasvavasta määrästään huolimatta se on piilossa

Ensin hyvä uutinen: runoudella menee hyvin. Kuopiolaisen runoilijan Jouni Tossavaisen mukaan Suomessa julkaistaan vuosittain nelisen sataa runokokoelmaa, mistä kiitos vilkkaalle pienkustannussektorille. Määrä on koko ajan kasvussa.

Sitten huonot uutiset: määrästään huolimatta runous on piilossa julkisuudelta.

Syynä on kierre.

Kirjamyynti on vajunut Suomessa kymmenen vuoden ajan. Kun myynti pienenee, jostakin pitää karsia, ja ensimmäisenä isoissa kustantamoissa karsitaan siitä, mikä kannattaa vähiten.

– Tietääkseni runous ei ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuottanut voittoa, Tossavainen sanoo.

Jyrki Heikkinen, kuopiolainen runoilija hänkin, huomauttaa, että suurien kustantamoiden tekemä karsiminen näkyy myös kirjakaupoissa. Pienkustantamoiden julkaisut, joiden painosmäärät ovat hyvin vaatimattomia, eivät kaupan hyllyille yllä. Harvoin runoteokset ylittävät myöskään uutiskynnystä.

– Aika laiha kuva tulee runoudesta, Heikkinen myöntää.

Sekä Heikkinen että Tossavainen kertoivat uusista runokokoelmistaan perjantaina Kuopiossa. Heikkisen Hietasalo-teos yhdistää kuvan ja tekstin. Tossavaisen Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja. -runokokoelma jää hänen viimeiseksi paperiin painetuksi runokokoelmakseen.

Lue lisää sunnuntain Savon Sanomista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.