Ruotsalaisohjaaja Roy Andersson työsti uutta surueepostaan viisi vuotta

Roy Andersson tekee elokuvia harvakseltaan. 76-vuotiaan ruotsalaisohjaajan uusin elokuva on hänen urallaan vasta kuudes.

Sen nimi on Om det oändliga, suomeksi ”äärettömyydestä”. Teos on tuttua Anderssonia: yksittäisten surumielisen koomisten tilannekuvien kollaasi, jossa ei ole tunnettuja näyttelijöitä. Sävyiltään elokuva on ohjaajan synkin.

Kuvissa nähdään pariskunta leijumassa tuhoutuneen Kölnin yläpuolella, todistetaan treffejä, joilla nainen on kiinnostunut ainoastaan samppanjasta sekä kohdataan pappi, joka anoo lääketieteellistä apua siihen, että hän on menettänyt uskonsa.

Myös puheen määrä on vähentynyt, ja ihmishahmot ovat vielä kalpeampia kuin ohjaajalla aiemmin. Venetsian elokuvajuhlien lehdistötilaisuudessa kuun alussa Anderssonilta kysyttiin, missä kaikki valo on.

–  Vältän kuvissa varjoja, koska silloin niissä ei ole piilopaikkoja. Tosielämässäkään ei ole armoa, hän vastasi.

Terveysongelmista kärsinyt ohjaaja saapui lehdistön eteen pyörätuolilla ja haki välillä sanojaan pitkään.

Andersson palkittiin festivaalien päätteeksi parhaana ohjaajana.

Menestystä mainoksilla

Anderssonin edellinen elokuva Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien sai maailmanensi-iltansa Venetsian festivaaleilla viisi vuotta sitten ja nappasi pääpalkinnon, Kultaisen leijonan. Se oli ensimmäinen Ruotsiin mennyt Kultainen leijona koskaan.

Suomessa Anderssonin tunnetuin elokuva on Toisen kerroksen lauluja, joka valmistui vuonna 2000. Se esitteli omintakeisen tyylin, joka ei ole muuttunut. Elokuvat käsittelevät lakonisen komiikan kautta ihmisen pienuutta. Osa kohtauksista liittyy toisiin tarinallisesti, useimmat ainoastaan tyylin ja teeman kautta.

Andersson tekee elokuvansa alusta loppuun omilla studioillaan Tukholmassa. Siellä luodaan perspektiivitehosteet, joilla lavasteet saadaan näyttämään suurilta kaupunkimaisemilta.

Tuottaja Johan Carlsson kertoi lehdistötilaisuudessa elokuvien hitaasta synnystä.

–  Roy puhuu kohtauksen ideasta puoli vuotta tai jopa kymmenen vuotta ennen kuin toteuttaa sen, Carlsson sanoi.

–  Vaikka ajatus olisi yksinkertainen, isä ja tytär sateessa, hän purkaa sitä pitkään. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän saattaa yhä tavoitella olennaista.

Elokuvien hartaan tunnelman vastapainona on tieto Anderssonin toisesta urasta: hän oli Ruotsin menestyneimpiä mainosohjaajia. Esimerkiksi Suomessa 1990-luvulla ilmiöksi nousseet Arla-mainokset olivat hänen luomuksiaan. Näillä rahoilla ohjaaja sai hankittua studiot omakseen ja saavutti taloudellisen riippumattomuuden taiteensa tekoon.

Totuutta tavoittelemassa

Eräässä elokuvan sirpaleessa kunniamurhan tehnyt mies itkee tekoaan. Venetsiassa Andersson tuntui vastaavan kysymyksiin elokuvansa tavattomasta surullisuudesta kiertäen.

–  Planeettamme eläimillä ei ole herkkyyttä. Meidän tulisi olla herkkyydestä kiitollisia, Andersson pohti.

–  Elämä voi olla rikkaampaa kun havaitset, miten muut käyttäytyvät, heidän intohimonsa, heidän onnensa ja epäonnensa.

Ohjaaja mietti, että kenties julmuudenkin olemassaolo maailmassa on ihmisille hyväksi.

–  Eräs elokuva, jota ihailen on Vittorio De Sican Polkupyörävaras. Se on hyvin surullinen ja hetkittäin julma, mutta erittäin kaunis. Miksi kaunis? Koska se on tosi, ohjaaja sanoi.

Siinä Andersson näki asiat, jotka hänen mielestään yhdistävät suurinta taidetta.

–  Parhaat teokset on aina luotu myötätunnosta ja totuuden tavoittelusta.

Odotetaan vielä Suomeen

Anderssonin kolme edellistä elokuvaa (Toisen kerroksen lauluja, Sinä elävä ja Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien) muodostivat trilogian. Uusi teos on kuin suoraa jatkoa niille.

Elokuvan Suomen-levityksestä ei ole kuitenkaan vielä tehty päätöksiä. Aiemmat Anderssonit toi maahan laatuelokuviin erikoistunut Cinema Mondo.

Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien sai Suomessa selkeästi vähemmän katsojia kuin kaksi edellistä Anderssonia. Muualla Euroopassa Anderssonin katsojamäärä on ollut elokuvasta toiseen nousussa.

Suurimmat yleisönsä kotimaan Ruotsin jälkeen hän on saanut Saksasta ja ehkä yllättäen Italiasta, kun taas ranskalaiset ovat hänen hengenheimolaisensa Aki Kaurismäen elokuvien innokkaimpia katsojia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.