Sakari Kuosmanen joutui hymyharjoituksiin Aki Kaurismäen kanssa: "Ei siitä tullut mitään"

Mistä syntyy Aki Kaurismäen tunnelma?

– Se on kaikessa: väreissä, rytmissä ja replikoinnissa, pohtii Sakari Kuosmanen.

– Kuvauspaikalla tunnelma rakentuu siitä, että kaikki tulevat hyvissä ajoin paikalle. Tunnelma on jo silloin hyvin latautunut. Kun Aki pamahtaa tontille, hän ottaa välittömästi tilanteen haltuun. Muusikkona olen ollut monenlaisissa bändeissä, ja voin vain ihailla Akin tapaa johtaa big bandiaan.

Bändin soittajat ovat osin jo historiaa, kuten Matti Pellonpää (1951–1995), Esko Nikkari (1938–2006) ja Markku Peltola (1956–2007). Uusimpana mukaan on tullut syyrialaislähtöinen Kaurismäki-fani Sherwan Haji. Mikä yhdistää bändin jäseniä?

– Nöyryys. Mutta ei nöyristely.

Toivon tuolla puolen -elokuvassa tutut värit ovat jälleen valkokankaalla. Käsikäyttöiset kirjoituskoneet laulavat ja auto hörppää 40 litraa sadalla kilometrillä. Mutta nyt satumaailmaan kuuluvat myös syyrialaiset pakolaiset. He sijoittuvat elokuvassa samalle puolelle kuin nuhjuisten ravintoloiden pitäjät ja katujen muusikot.

Kaurismäen edellisen elokuvan Le Havren (2011) jälkeen moni mietti: mikä on Kaurismäen maailman ja todellisen maailman suhde? Onko meillä ohjaajan mielestä toivoa?

– Aki on ikuinen punkkari ja anarkisti, lausahtaa Kuosmanen.

– Hän haluaa saada ihmiset ajattelemaan. Siellä missä ajatellaan, on myös toivoa. Ihminen tekee koko ajan valintoja, nykyaikana aina vain enemmän. Minulle on elämä opettanut, että valitsen mieluummin hyvän kuin pahan.

Kuosmasen roolihahmo Valdemar Wikström on kauppamatkustaja, jolla on takanaan henkilökohtainen tragedia ja taloudellinen onnenpotku. Kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut Khaled (Sherwan Haji) tirvaisee häntä turpaan, on hänellä oma valinnan hetkensä.

Kuosmanen näkee Wikströmin Aki Kaurismäen alter egona.

– Ei näytä siltä, että hänessä olisi tunnetta. Sitä ei pärskäytetä ulos, mutta sitä on paljon... täällä, Kuosmanen sanoo ja viittaa rintaansa kohti.

– Elokuvanäytteleminen on työnä äärimmäisen herkkää ja tarkkaa.

Kuosmasen ensimmäinen elokuvarooli löytyy 14 muunkin muusikon ja näyttelijän ansioluettelosta – se on Frankin rooli Calamari Unionissa (1985). Uuden aallon rokkareilla ja elokuvantekijöillä oli paljon yhteistä, muistelee Kuosmanen. Tuolloin Sleepy Sleepersissä olleen Kuosmasen roolihahmo oli Frank Armoton, elokuvan selviytyjä.

– Muistan hyvin elämäni ensimmäisen elokuvakohtauksen. Tulen hotellihuoneeseen, yritän ampua itseni, mutta pistooli vain naksahtaa. Laitan aseen pois, otan Tex Willerin ja alan lukea sitä.

Toisella puolella kameraa olivat Aki Kaurismäki ja tämän luottokuvaaja Timo Salminen.

– Kuulin Akin sanovan Timolle, että tuo kaverihan on syntynyt kameran eteen. En tiedä, oliko sitä tarkoitettu mun korviini, mutta siitä se lähti sujumaan.

Myöhemmin häntä on luonnehdittu ”yhden ilmeen Kuosmaseksi”, itse hän hymähtää vakioroolinsa olevan ”imbesilli portsari”.

Tällä kertaa ilmeitä on hänen mukaansa kolme. Neljättäkin harjoiteltiin, hymyä nimittäin.

– Pidimme Akin kanssa hymyharjoituksia. Istuimme vastapäätä. Minä yritin hymyillä, ja hänkin yritti – näin, kertoo Kuosmanen ja vääntää kasvonsa irvistykseen.

– Ei siitä tullut mitään. Lopulta hän sanoi, että tässä elokuvassa ei hymyillä.

Kuosmanen nojaa eteenpäin, kuin kertoisi salaisuutta.

– Muuten huomasitko, että Puntti Valtonen sai luvan vähän näytellä. Se oli yllätys meille kaikille.

Myös Sherwan Haji saa väläyttää elokuvassa ilmeen.

Elokuvan teon aikana sovittiin, että kukaan ei hiisku etukäteen sanaakaan sisällöstä. Nyt Kuosmasella on edessään lehdistökiertue, lupa ja oikeastaan vaatimuskin vastata kysymyksiin. Kaurismäki ei kiertueelle tiettävästi osallistu.

– Soitin Akille ja kysyin, mitä minun pitäisi sanoa elokuvasta. Hän vastasi, että sano mitä haluat.

Kuosmanen aavistaa jo, että sanomista tulee joka tapauksessa. Maahanmuuttoaihe kärjistää suomalaisten tunteita, eikä Kaurismäki peittele omaa mielipidettään.

– Jotkut ovat jo haukkuneet elokuvan netissä, vaikka kukaan ei ole vielä edes nähnyt sitä. Populismissa on kysymys juuri tuosta: pitää sanoa mielipiteensä asiasta, tiesi siitä mitään tai ei. Ajattelen itse maailman menosta samoin kuin Wikström. On aivan sama, minkä värinen naama ihmisellä on, pääasia on se, että homma toimii.

Ja jos vastaan tulee aivan mahdottoman vaikea kysymys, Kuosmasella on siihenkin vastaus.

– Aina voin vedota siihen, mitä ohjaaja John Huston joskus sanoi. Näyttelijät ovat vain paimennettavaa karjaa.

Toivon tuolla puolen -elokuva saa ensi-iltansa 3.2.

Uusimmat

Kulttuuri

Tampereella esillä laaja kattaus Andy Warholin julisteita

Kauan odotettu Tove Jansson -elokuva tuo valkokankaalle taitelijan seksuaalisuuden ja kolmiodraaman – "Kerromme sen oikean tarinan, jossa on lesboseksiäkin"

Poikien tanssileiri keräsi suuren osallistujamäärän tänä vuonna – Leiriläiset hakevat Kuopiosta tanssin voimaa ja kavereita

Kuopio Tanssii ja Soi -festivaaleilla esiintyneelle Tuure Boeliukselle tanssiminen on ollut nuorena pakopaikka – "Minua kiusattiin lapsena Porissa aika paljon"

Arvio: Au Revoir Jorma U. -gaala oli ilta täynnä ainutlaatuisia esityksiä

Sodankylän elokuvajuhlat teki uuden yleisöennätyksen – festivaaleilla 31  000 kävijää

"Ajattelin, että Eemilistä pitäisi tehdä oma kirja, koska aineisto oli paljon", pohti Minna Kettunen lähes 20 vuotta sitten – nyt Eemil Halosen elämä ja teot on julki

Koreografi Jacopo Godani ei halua päästää tanssijoitaan helpolla: "Jokaisen luunkin täytyy ilmaista jotakin"

Arvio: Zoltán Grecsó ja Beatrix Simkó #Orpheus#Eurydike on raju ja paljas tulkinta parisuhteesta

Arvio: Compagnie Pál Frenákin Lutte oli seksististä väkivallalla mässäilyä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.