Sakari Kuosmanen joutui hymyharjoituksiin Aki Kaurismäen kanssa: "Ei siitä tullut mitään"

Mistä syntyy Aki Kaurismäen tunnelma?

– Se on kaikessa: väreissä, rytmissä ja replikoinnissa, pohtii Sakari Kuosmanen.

– Kuvauspaikalla tunnelma rakentuu siitä, että kaikki tulevat hyvissä ajoin paikalle. Tunnelma on jo silloin hyvin latautunut. Kun Aki pamahtaa tontille, hän ottaa välittömästi tilanteen haltuun. Muusikkona olen ollut monenlaisissa bändeissä, ja voin vain ihailla Akin tapaa johtaa big bandiaan.

Bändin soittajat ovat osin jo historiaa, kuten Matti Pellonpää (1951–1995), Esko Nikkari (1938–2006) ja Markku Peltola (1956–2007). Uusimpana mukaan on tullut syyrialaislähtöinen Kaurismäki-fani Sherwan Haji. Mikä yhdistää bändin jäseniä?

– Nöyryys. Mutta ei nöyristely.

Toivon tuolla puolen -elokuvassa tutut värit ovat jälleen valkokankaalla. Käsikäyttöiset kirjoituskoneet laulavat ja auto hörppää 40 litraa sadalla kilometrillä. Mutta nyt satumaailmaan kuuluvat myös syyrialaiset pakolaiset. He sijoittuvat elokuvassa samalle puolelle kuin nuhjuisten ravintoloiden pitäjät ja katujen muusikot.

Kaurismäen edellisen elokuvan Le Havren (2011) jälkeen moni mietti: mikä on Kaurismäen maailman ja todellisen maailman suhde? Onko meillä ohjaajan mielestä toivoa?

– Aki on ikuinen punkkari ja anarkisti, lausahtaa Kuosmanen.

– Hän haluaa saada ihmiset ajattelemaan. Siellä missä ajatellaan, on myös toivoa. Ihminen tekee koko ajan valintoja, nykyaikana aina vain enemmän. Minulle on elämä opettanut, että valitsen mieluummin hyvän kuin pahan.

Kuosmasen roolihahmo Valdemar Wikström on kauppamatkustaja, jolla on takanaan henkilökohtainen tragedia ja taloudellinen onnenpotku. Kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut Khaled (Sherwan Haji) tirvaisee häntä turpaan, on hänellä oma valinnan hetkensä.

Kuosmanen näkee Wikströmin Aki Kaurismäen alter egona.

– Ei näytä siltä, että hänessä olisi tunnetta. Sitä ei pärskäytetä ulos, mutta sitä on paljon... täällä, Kuosmanen sanoo ja viittaa rintaansa kohti.

– Elokuvanäytteleminen on työnä äärimmäisen herkkää ja tarkkaa.

Kuosmasen ensimmäinen elokuvarooli löytyy 14 muunkin muusikon ja näyttelijän ansioluettelosta – se on Frankin rooli Calamari Unionissa (1985). Uuden aallon rokkareilla ja elokuvantekijöillä oli paljon yhteistä, muistelee Kuosmanen. Tuolloin Sleepy Sleepersissä olleen Kuosmasen roolihahmo oli Frank Armoton, elokuvan selviytyjä.

– Muistan hyvin elämäni ensimmäisen elokuvakohtauksen. Tulen hotellihuoneeseen, yritän ampua itseni, mutta pistooli vain naksahtaa. Laitan aseen pois, otan Tex Willerin ja alan lukea sitä.

Toisella puolella kameraa olivat Aki Kaurismäki ja tämän luottokuvaaja Timo Salminen.

– Kuulin Akin sanovan Timolle, että tuo kaverihan on syntynyt kameran eteen. En tiedä, oliko sitä tarkoitettu mun korviini, mutta siitä se lähti sujumaan.

Myöhemmin häntä on luonnehdittu ”yhden ilmeen Kuosmaseksi”, itse hän hymähtää vakioroolinsa olevan ”imbesilli portsari”.

Tällä kertaa ilmeitä on hänen mukaansa kolme. Neljättäkin harjoiteltiin, hymyä nimittäin.

– Pidimme Akin kanssa hymyharjoituksia. Istuimme vastapäätä. Minä yritin hymyillä, ja hänkin yritti – näin, kertoo Kuosmanen ja vääntää kasvonsa irvistykseen.

– Ei siitä tullut mitään. Lopulta hän sanoi, että tässä elokuvassa ei hymyillä.

Kuosmanen nojaa eteenpäin, kuin kertoisi salaisuutta.

– Muuten huomasitko, että Puntti Valtonen sai luvan vähän näytellä. Se oli yllätys meille kaikille.

Myös Sherwan Haji saa väläyttää elokuvassa ilmeen.

Elokuvan teon aikana sovittiin, että kukaan ei hiisku etukäteen sanaakaan sisällöstä. Nyt Kuosmasella on edessään lehdistökiertue, lupa ja oikeastaan vaatimuskin vastata kysymyksiin. Kaurismäki ei kiertueelle tiettävästi osallistu.

– Soitin Akille ja kysyin, mitä minun pitäisi sanoa elokuvasta. Hän vastasi, että sano mitä haluat.

Kuosmanen aavistaa jo, että sanomista tulee joka tapauksessa. Maahanmuuttoaihe kärjistää suomalaisten tunteita, eikä Kaurismäki peittele omaa mielipidettään.

– Jotkut ovat jo haukkuneet elokuvan netissä, vaikka kukaan ei ole vielä edes nähnyt sitä. Populismissa on kysymys juuri tuosta: pitää sanoa mielipiteensä asiasta, tiesi siitä mitään tai ei. Ajattelen itse maailman menosta samoin kuin Wikström. On aivan sama, minkä värinen naama ihmisellä on, pääasia on se, että homma toimii.

Ja jos vastaan tulee aivan mahdottoman vaikea kysymys, Kuosmasella on siihenkin vastaus.

– Aina voin vedota siihen, mitä ohjaaja John Huston joskus sanoi. Näyttelijät ovat vain paimennettavaa karjaa.

Toivon tuolla puolen -elokuva saa ensi-iltansa 3.2.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.