Sirpa Kähkönen vei lukijat metsään – Puijo on vaikuttanut moniin hänen kirjoistaan

Kirjailija Sirpa Kähkönen rakastaa metsää. Erityisen rakas hänelle on Puijon alue, jossa hän sai ensimmäisen kosketuksensa metsään.

– Olin 12-vuotias, kun muutimme Kuopion keskustasta lähiöön Inkilänmäelle. Murrosikäisenä olen kulkenut ja kävellyt paljon tässä metsässä. Metsä kasvatti minua suuresti ihmisenä murrosiässä.

Sirpa Kähkönen kertoi tällä viikolla suhteestaan metsään ja metsän vaikutuksesta tuotantoonsa Puijon metsässä järjestetyllä retkellä ja retken jälkeen pidetyssä luentotilaisuudessa Puijon majalla. Tapahtuman järjestivät Kuopion alueelliset ympäristönsuojelupalvelut, Kuopion luonnontieteellinen museo, Kuopion Luonnonystävien yhdistys ja Kanttilan Kulttuurikeskuksen kannatusyhdistys, mutta ajatus metsäretkestä oli lähtöisin kirjailijalta itseltään.

– Ajattelin, että miksi emme menisi konkreettisesti paikkaan, joka on romaaneissani esillä.

Metsäretkellä vastaan tulivat muun muassa Kuopio-sarjan romaaneista tuttu Satulanotkon lehto. Erityisen voimakkaasti Puijo on esillä Kähkösen Neidonkenkä-romaanissa.

– Neidonkenkä on Suomessa kasvava orkideakasvi. Olen kuullut monista lähteistä, että Puijon metsissä on Neidonkenkiä.

Kähkösen mukaan kasvitieteilijät ovat vakuuttaneet Neidonkenkiä löytyvän Puijolta, mutta tarkkoja paikkoja kukaan ei ole suostunut paljastamaan. – He eivät kuulemma halua, että kasvit käydään hakemassa metsistä puutarhoihin. Fiktiossa kuitenkin riittää todennäköisyys. Aristoteleen sanoin: kaunokirjallisuus käsittelee sitä, mikä olisi voinut tapahtua.

Kähkönen kertoo, että metsä on hänelle yhä edelleen vahva inspiraation lähde. Hän pitää metsässä kävelemistä tärkeänä luovan työn kannalta, sillä metsässä ajatukset ikään kuin hautuvat ja heräävät eloon. Nykyisin Kähkösen lähimetsä sijaitsee Helsingin Viikissä ekoalueella.

– Metsässä pysähdynkin monesti kirjoittamaan muistiinpanoja, jotka lähetän heti saman tien itselleni sähköpostiin.

Kähkönen myöntää myös olevansa täysin koukussa sienestykseen. Harrastus alkoi jo Kuopiossa Hiltulanlahdessa ja Puijolla, mutta lopullisesti Kähkönen hurahti sienestykseen Helsingissä.

– Sienestysharrastukseeni liittyvät kaikki riippuvuuden tuntomerkit. Uskottelen läheisilleni ja itselleni, että lähden vain koiran kanssa lenkille. Vettä sataa, ja koira istuu kannon nokassa kaikkensa antaneena, mutta minä mietin, että jos katsoisin vielä tuon paikan.

Kähkönen muistuttaa, että Puijo on toiminut inspiraation lähteenä myös monille muille kuopiolaisille kirjailijoille, kuten Juhani Aholle ja Minna Canthille.

– Minna Canth rakasti Puijon maisemaa. Hän toi usein torniin vieraita ja vaelsi myös itse Puijon metsissä.

Puijon metsissä kävellessä Kähkösen mieleen tulivat myös kyseiseen metsään liittyvät, ei niin hyvät muistot. Kouluhiihto oli mäkisessä maastossa aivan kamalaa.

– Suunnistuksessa minua auttoi se, että tiesin hyvät oikopolut ja tulinkin aika usein ensimmäisenä maaliin. Nyt tämänkin voi kirjoittaa lehteen, kun se ei enää vaikuta voimistelunumerooni, Kähkönen hauskuutti kuulijoita.

Hetken kuluttua Kähkönen kuitenkin vakavoituu puhumaan asiasta, josta hän on erityisen surullinen. Tämä asia on Pihlajalaakson alueen rakentaminen Kuopioon.

– Ymmärrän, että kaupunkia on kehitettävä, mutta oman lähimetsän katoamista on ollut hyvin vaikea kohdata. Metsän reuna-alueetkaan eivät ole arvottomia, vaan suojelevat syvempää metsää.

Kähkönen kertoo päästäneensä juuri käsistään tuoreimman romaaninsa, joka ilmestyy elokuussa. Romaani on Kähkösen omien sanojen mukaan sekoitus politiikkaa ja pikkukaupungin elämää. Kähkösen mukaan kirjassa esiintyy muiden muassa Kuopiossa kesäänsä viettäviä nuoria.

– Kirja sijoittuu Kuopioon ja vuoteen 1968. Vuoden 1968 kesä oli myllertävä. Silloin tapahtui esimerkiksi Tšekkoslovakian miehitys, joka järkytti nuoria.

Uutta kirjaa odottavat kieli pitkällä varmasti myös Kähkösen tuotannon suurkuluttajat, joita oli paikalla myös metsäretkellä ja luennolla. Kuopiossa asuva Maire Hänninen tunnustautuu Kähkösen tuotannon todelliseksi faniksi.

– Olen lukenut kaikki Kähkösen kirjat moneen kertaan. Hän kirjoittaa niin elävästi, että paikat voi nähdä sielunsa silmin. Tällä retkellä mukavaa on ollut juuri kirjoista tuttujen paikkojen yhdistäminen todellisiin paikkoihin.

Hänninen kertoo käyneensä Kähkösen luennolla joskus aiemmin.

Myös Jaana Markkanen sanoo lukeneensa kaikki Kähkösen kirjat. Myös hän tuli retkelle kuullakseen, mitä tarinoita kirjoissa esiintyviin paikkoihin liittyy.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.