Sound of Musicissa ikävän ajankohtainen teema

Sound of Music on yksi tunnetuimmista musikaaleista. Kiitos tästä kuuluu pitkälti vuonna 1965 tehdylle elokuvaversiolle, jonka pääosissa nähtiin Julie Andrews and Christopher Plummer. Kuopion kaupunginteatterin ohjaaja Olli-Matti Oinonen myöntää, että musikaalia tehdessä elokuva ”soi päässä” jopa riesaksi asti.

– Haltioidun elokuvasta käsittämättömästi, kun näin sen lapsena ensi kerran Bristolin valtavalta valkokankaalta. Se piti katsoa heti uudestaan ja vielä pari kertaa. Julie Andrews oli jumalatar ja se meininki ja ne lapset...muistan aina sen fiiliksen, että vau, Oinonen muistelee.

Näyttämöversio ja elokuvaversio eivät noudata täysin samaa kaavaa, vaikka peruspalikat ovatkin samat. Mukana on pari teatterin omaa ratkaisua, mutta niitä Oinonen ei paljasta.

Sound of Musicin tarinassa kohtaavat monet ikuiset teemat kuten rakkaus, sen puute ja sen jano sekä lasten ja vanhempien suhde.

– Siis romantiikkaa, mutta takana on lasten kautta syvempiäkin tuntoja, Oinonen sanoo ja huomauttaa, että valitettavasti Ukrainan tapahtumat syventävät musikaalin erään toisenkin teeman ajankohtaisuutta.

Yksi syy musikaalin jättimäiseen suosioon on sen sävelistössä. Reeta Vestman kertoo, että genrellisesti kappaleet ovat kaikkien laulettavissa.

– Lasten esittämät laulut ovat hyvin mukaansatempaavia ja toisaalta tekstit ovat sellaisia, että lapset voivat helposti laulaa niitä, Vestman sanoo.

– Yksi syy suosioon voi myös olla, että tällaisia koko perheen musikaaleja ei lopulta ole kovin montaa, koreografi Jouni Prittinen huomauttaa.

Entä jos yleisöä alkaa laulattaa kesken esityksen?

– Saa laulaa. Meinasin jo jossakin välissä, että Edelweisiin pitäisi laittaa tekstitys mukaan, Oinonen sanoo.

Ennakkomyynnin perusteella Sound of Music on hitti. Syksyn lipuista on varattu jo 88 prosenttia.