Suomalaisille tärkein sarjakuva ei ole enää Carl Barksin Aku Ankka

Viisi vaikuttavinta sarjakuvaa. Valitse!

Vaikeaa. Moni ehti silti viime viikolla yrittää. Tämä aihe – siis #5vaikuttavintasarjakuvaa – kirvoitti suomenkielisessä Twitterissä vajaat 200 käyttäjää kertomaan suosikkinsa, samantapaisten romaanien listausten vanavedessä.

Romaanien osalta on kuitenkin yleisesti paremmin tiedossa, mitkä teokset nousevat kansakunnan kaapin päälle. Sarjakuvan kaanon – parhaat, rakastetuimmat tai vaikuttavimmat – on määrittelemättömämpi.

Twitter-äänten laskeminen on siksi kiinnostavaa, vaikka menetelmänä tietenkin hyvin epätieteellinen. Etenkin kun sarjakuva ei ole yhteismitallinen käsite: yksi nimeää yksittäisen albumin, toinen 50 vuotta jatkuneen sanomalehtistripin.

Ykkönen erottuu kuitenkin selvästi. Suomi on Aku Ankan kasvattama maa.

Melkein joka toinen Twitter-lista sisältää Aku Ankan, kun suosituimmatkin muut jäävät muutamaan kymmeneen mainintaan. Ankkaa äänestetään sellaisenaan, rakastetuimpien taiteilijoiden Don Rosan tai Carl Barksin tuotantoon tarkentaen tai tiettyä tarinaa muistellen.

Barksin klassikoista rakastetuin näyttää olevan Takaisin Klondikeen (1952), mutta jos puhutaan yksittäisistä teoksista, Don Rosan moniosainen eepos Roope Ankan elämä ja teot (1994–96) tulee sellaisenaan kruunata suomalaisten twitteristien mielestä maailman vaikuttavimmaksi sarjakuvaksi.

Nykyisin yleensä kovakantisena kirjana luetussa kokonaisuudessa Rosa käsittelee Roopea kuin historiallisena henkilönä vuosina 1877–1947. Kyseessä on hyvin suomalainen klassikko: vaikka sekä Rosa että Roope ovat itse amerikkalaisia, Roope-historiikin todelliseen rakastamiseen vaadittaneen suomalaisten syvä Ankka-suhde.

Ankan vanavedessä tulevat 1970-luvulla Suomessa läpilyöneet albumisarjat Tintin seikkailut ja Asterix. Molempia ovat lukeneet jo monet sukupolvet ensin lapsina, mutta kumpikin kestää hyvin aikuisenkin käsissä. Ranskankielisen maailman tuotteina molemmat ovat niin ikään hyvin eurooppalaisia sarjakuvia.

Tinttiä voi pitää myös tärkeänä porttihuumeena kohti täysin aikuisille tarkoitettuja sarjakuvia. Erityisesti Tintin isoveljeksi voi laskea Hugo Prattin seikkailijan Corto Maltesen, joka niin ikään pärjää suomalaisten listoilla. Asterix ja etenkin kolmas ranskankielinen sankari Lucky Luke muistuvat helpommin mieleen heille, jotka eivät aikuisiällä sarjakuvia ole suurkuluttaneet.

Sanomalehtisarjakuvista ylivoimaisesti vaikuttavin on twitteristien mielestä Bill Wattersonin Lassi ja Leevi (1985–95). Esimerkiksi yleismaailmallisesti rakastettu Tenavat jäi kärjen taakse, eikä Karvista maininnut kuin yksi ainoa äänestäjä.

Näiden teosten suosio ei ehkä yllätä. Kiinnostavasti Twitter-äänet nostavat esiin myös aikuisille suunnattujen sarjakuva-albumien joukosta muutamia suurimman vaikutuksen tehneitä.

Art Spiegelmanin holokaustihistoria Maus (1980–91), joka palkittiin Pulitzerilla ja nosti aikanaan lopullisesti sarjakuvat romaanien rinnalle.

Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmen (1986), joka Twitter-mainintojen perusteella on selvästi Suomessa muistetuin yksittäinen supersankaritarina.

Neil Gaimanin fantasia The Sandman (1989–96), jota muista tässä mainituista poiketen ollaan vasta saamassa suomeksi.

Matkalla klassikoiksi voi päätellä olevan Guy Delislen matkakertomusten kuten Pjongjangin (2003) ja Marjane Satrapin omakohtaisen Iran-lapsuusmuistelun Persepoliksen (2000–03).

Vaikutuksen suomalaisiin ovat tehneet myös 1980-luvun Ryhmä-X-supersankaritarinat ja Frank Millerin synkkä Batman-merkkiteos Yön ritari, sotaseikkailujen klassikkolehtisarja Korkeajännitys ja, kyselyn perusteella vaikuttavimpana mangana, Katsuhiro Otomon Akira.

Näissä listoissa näkyy sama kuin vaikuttavimpia romaaneja lueteltaessa: voimakkaimman mielikuvan jättävät Suuret ja Vakavat Teokset.

Tai sitten ne tuntuvat sopivimmilta kyselyissä mainittaviksi.

Suomalaisten suosikkilistat ovat hyvin eurooppalaisia. Vaan missä ovat kotimaiset? Suosikkiromaaneja muistellessa moni mainitsee vähintään toisen Väinö Linnan pääteoksista.

Sarjakuvalistoilla vaikuttavimman kotimaisen palkinnon saa tässäkin lehdessä julkaistava Pertti Jarlan Fingerpori (2007–). Sen ja Janssonin sisarusten Muumipeikon takaa näkyy vain heikkoja signaaleja.

Yksittäisiä mainintoja kerää moni kotimainen, esimerkiksi Tarmo Koiviston Mämmilä.