Suomi on kirjallisuuden periferiaa

Toimittaja ja kirjailija Tommi Melenderin mielestä Suomen pieni kielialue ja periferinen sijainti näkyvät kirjallisuudessa. Maailmanlaajuiset tyylitrendit saapuvat tänne vasta pitkän odotuksen jälkeen. Nyt pinnalla oleva näkökulmatekniikka on jo 1920-luvun innovaatio. Ja kun suomalainen julkinen kirjallisuuskeskustelu on jakautunutta, uusiin suuntiin kehittyminen vaikeutuu entisestään.

–Mietittäisiin muitakin tapoja kirjoittaa romaaneja kuin realistinen kerrontapohja ja modernistinen näkökulmatekniikka. Se on käyty aika loppuun suomalaisessa kirjallisuudessa, Melender sanoo.

–Oikeastaan Suomessa on yksi kirjailija, Sofi Oksanen, ja hänen ympärillään muutama satelliitti. Se on todellisuus, ja siihen on hyvin vaikea murtautua. Moni-ilmeisyyden avulla voidaan valloittaa kovaa ydintä, mutta se ei tapahdu hetkessä eikä yhden teoksen kautta.

Muutos ei kuitenkaan tapahdu valistamalla ylhäältä päin. Melender kaipaa kirjallisen kentän uudistumiseen rohkeampia teoksia, kuten Jaakko Yli-Juonikkaan viime vuonna ilmestynyt Neuromaani.

–Kun tuollaiset teokset saavat julkisuutta ja ihmiset lukevat niitä, ne saavat uutta lukijakuntaa, jotka löytävät sisäpiirin käymän keskustelun suomalaisen kirjallisuuden tilasta.

Melenderin ruotii uudessa esseekokoelmassa Yhden hengen orgiat omaa suhdettaan lukemiseen sekä suosikkikirjailijoihinsa. Esseissä analysoitavia kirjailijoita ovat muun muassa Thomas Bernhard, Michel Houellebecq, Curzio Malaparte ja Philip Roth.

 

Lue Tommi Melenderin haastattelu sunnuntain Savon Sanomista.