Tätä suomennosta on odotettu yli 20 vuotta

Moni englanninkielisen sarjakuvan kivijalkateos on saatu suomeksi vasta 2000-luvun puolella, mutta yksi kaikkein merkittävimmistä on tähän asti puuttunut.

The Sandmanin alkuosat löytyvät yhä monista kirjastoista Jalavan 1990-luvun alussa julkaisemina albumeina Nukketalo 1 ja 2, Unten maa sekä Usvien aika 1. Ne muodostavat kuitenkin vain Neil Gaimanin suurtyön osat kaksi, kolme ja puolikkaan neljännestä.

RW-kustannus tekee siis suuren kulttuurityön julkaisemalla koko sarjan. Tällä kertaa sen voisi kuvitella onnistuvan, sillä ensimmäisen osan ensimmäinen painos myytiin heti loppuun. Painos saattoi olla pieni, mutta kenties klassikoille on kysyntääkin.

Suomennos on tervetullut siksikin, että Neil Gaimanin suurtyö ei ole aivan helpointa sarjakuvaa.

Alunperin 76 lehtenä vuosina 1989–1996 julkaistu tarina alkaa fantasiasävyisenä kauhutarinana ja viittaa DC Comicsin aiempiin sarjakuviin tavalla, joka ei välttämättä aukea suomalaiselle nykylukijalle.

Tosin viittausten ymmärtäminen ei ole pakollista, ja todennäköisesti Gaiman on itse ainoa ihminen, joka saattaa ne kaikki tunnistaa.

Edetessään Sandman nimittäin kasvaa valtavaksi fantasiaeepokseksi, jonka Gaiman näki ”tarinana tarinoista”. Nimihahmon, unten valtiaan Morpheuksen, valtakunta on myös kaiken mielikuvituksen maailma.

Niinpä Gaiman sulauttaa tarinaansa luontevasti muinaisten uskontojen jumalia, Raamatun hahmoja, historiallisia henkilöitä kuten Marco Polon ja William Shakespearen – unohtamatta bardin näytelmien hahmojakaan. Kerronnallisesti sarja ulottuu ääripäissään actioniin ja runouteen, jatkuvasti vaihtuvien piirtäjien tuodessa oman lisänsä tyylien kirjoon.

Voimainsa tunnossa olleelle Gaimanille mikään ei tunnu olleen mahdotonta. Esimerkiksi käyvät peräkkäiset tarinakokonaisuudet Usvien aika ja A Game of You (odotan mielenkiinnolla suomentajan ratkaisua). Edellisessä Lucifer ottaa lopputilin, ja kokonaiset maailmat vavahtelevat Sandmanin ratkaistessa Helvetin hallintaoikeutta.

Jälkimmäinen taas käsittelee hyvin humaanisti ystävyyttä ja seksuaalista erilaisuutta, eikä sarjan nimihenkilölle jää siinä kuin pieni sivurooli.

Sarjakuvan kentässä Sandman johdatti amerikkalaista lukijakuntaa supersankarien maailmasta eurooppalaisempaan suuntaan.

Sandman oli ensimmäisiä kuukausittaisina lehtinä julkaistuja sarjakuvia, jotka oli tarkoitettu luettavaksi myöhemmin kokoelmakirjoina.

Edelläkävijä Gaiman oli myös epälineaarisessa juonenkehittelyssään, joka ulottuu nykyhetkestä satoja vuosia historiaan. Harva on myöhemminkään kertonut seitsemän vuoden aikana lähes 2 000-sivuista tarinaa, joka lopussa vastaa satoja sivuja aiemmin esitettyihin kysymyksiin.

Esimerkiksi kirjailija Terry Pratchettin mielestä Sandman merkitsi sarjakuville samaa kuin J.R.R. Tolkien fantasiakirjallisuudelle.

Suurin Gaimanin saavutuksista on kuitenkin sarjakuvan syvä inhimillisyys.

Sandmanin nimihahmo on kuolematon ja lähes kaikkivoipa. Erityisesti alkupuolella sarjan erityispiirre on päähenkilön epäinhimillisyys. Morpheukseen ei voi samastua, eikä häntä voi täysin edes ymmärtää.

Kuuluisassa Siskoni siipien havina -jaksossa, johon ensimmäinen albumi päättyy, Uni keskustelee sisarensa Kuoleman kanssa siitä, kuinka ihmiset pelkäävät jälkimmäistä, mutta astuvat edellisen valtakuntaan joka yö pelotta. ”Vaikka minä olen paljon sinua kammottavampi”, Uni toteaa.

Sitä voimakkaampi on Gaimanin suurin temppu. Luettuaan satoja sivuja Sandmania ihmeen ja ihmetyksen vallassa, lukija huomaa tarinan loppupuolella löytävänsä yhtäkkiä tuosta kaiken yläpuolella olevasta unten valtiaastakin ihmisyyden – suunnilleen samalla hetkellä, jossa Uni itse on tämän viimein valmis tunnustamaan.

Koska toivon vilpittömästi suomennoksen tuovan tarinalle uusia lukijoita, en paljasta, mihin tunnustus johtaa. Mikään tai kukaan ei voi pysyä paikallaan ja muuttumattomana, Gaiman tahtoo pohjimmiltaan sanoa, ja hän sanoo tämän käyttäen päähenkilönään hahmoa, joka olemukseltaan on ikuinen ja muuttumaton.

Neil Gaimanin maine on kasvanut tuntuvasti Sandmanin jälkeen, mutta mikään hänen myöhemmistä töistään ei ole likimainkaan läpimurtojärkäleen tasolla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.