Tanssiva karhu -voittaja: "Rakkaus on raju sana"

Raatia puhutteli teoksessa erityisesti Erämajan lämmin ja absurdi pidäkkeettömyys, alkavat Tanssiva karhu -runopalkinnon tuomariston perustelut. Tänä vuonna Yleisradion runopalkinnon sai Anja Erämajan Ehkä liioittelen vähän (WSOY 2016).

Anja Erämaja, mitä se sellainen absurdi pidäkkeettömyys on?

– Ehkä sitä halusi antaa itselleen luvan kirjoittaa vapaasti. Jokainen kirja ehdottaa omaa muotoaan, mihin se haluaa muotoutua. Se on tasapainoilua asettumisen ja liikkeen välillä, Erämaja vastaa.

Ehkä liioittelen vähän halusi olla monimuotoinen teos, ja tämän vapauden Erämaja sille antoi. Samalla lupa tuli annettua myös rohkeuteen. Kun suitsia höllää, runot alkavat lähteä moneen suuntaan, Erämaja sanoo.

– Välillä itsekin ajattelin, että miten tämä homma pysyy kasassa, hän tunnustaa.

– Minulla ainakin päässä sinkoilee mielleyhtymiä moneen suuntaan, ja sitten miettii, mikä se punainen lanka tässä oli.

Kirjan pohjavirroissa kulkeva teema onkin epävarmuus. Kaaos on keskeinen syy Erämajan kirjoittamiselle, sillä kirjoittamisen kautta kaaokseen voi luoda hahmoja, järjestystä.

Ja sitten ovat vielä ne suuret syyt.

– Rakkauden kaipuu ja kuoleman pelko ovat kai ne, jotka pistävät kirjoittamaan, Erämaja naurahtaa.

Samoihin aikoihin Ehkä liioittelen vähän -runoteoksen kanssa syntyi näytelmä Ei mikään pikku juttu. Myös näytelmässä nousee esiin kaaoksen teema ja se, kuinka sen keskellä voi pitää järjestystä.

– Ne ovat vähän sisarteoksia ja risteilevät joidenkin tekstien osalta.

Erämaja ei juuri lue vanhoja teoksiaan paitsi etsiessään runoja esiintymistilaisuuksiin. Vanhoja tekstejä lukiessa mieleen nousevat vahvasti etenkin paikat, Erämaja sanoo.

– Kyllähän kirjat jonkinlainen arkisto ovat, vaikka ne eivät mitään päiväkirjoja olekaan, hän kertoo.

– Runoissa on havaintoja ja tunteita, mutta sitten ne kirjoittaa kymmeniä kertoja uudestaan. Kielellinen taso on niin tärkeä.

Rakkaus, muukin kuin romanttinen rakkaus, on keskeisiä teemoja Ehkä liioittelen vähän -teoksessa. Rakkauden kautta Erämaja käsittelee myös vaikeita sanoja, vaivaantumista, kiusaantumista.

Jotkut sanat ovat konkreettisesti vaikeita sanoa niin kuin Mas­sachusetts; jotkut ovat intiimejä ja tunnustuksellisia, ja siksi vaikeita.

– Kirjan motto on Frank Sinatrankin aikanaan laulamasta laulusta Something Stupid: And then I go and spoil it all, by saying someth­ing stupid like I love you. Kyllähän se vielä englanniksi menee, mutta jos pläjäyttää selvällä suomenkielellä, että minä rakastan sinua, niin voi vain toivoa, että tilanne on oikea ja kohde otollinen, Erämaja sanoo.

– Englannin love on liudentunut jo, mutta rakkaus ei niin vain liudennu. Rakkaus on raju sana.

Jokainen kirja on yritys. Palkitunkin teoksensa kohdalla Erämaja miettii edelleen, että jotain olisi voinut tehdä toisin. Joskus kirjasta on kuitenkin vain päästettävä irti.

– Ensin kukaan ei kysele perään ja on kaikki maailman aika tekemiseen, mutta loppumetreillä tulee aina kiire. On joku deadline ja painopäivä ja hirveä hässäkkä lopussa.

Erämajan mielestä on hieman absurdia, että runoteoksia ylipäätään arvotetaan kilpailuilla. Omia teoksiaan hän ei ajattele parempi–huonompi-akselilla.

– Sitä kulkee omaa pientä polkuaan kirjallisuuden metsässä, tekee parhaansa ja kirjoittaa sen kautta, mitkä ovat ajavat voimat ja vaivaavat asiat sillä hetkellä, hän toteaa.

– Yksittäisen tekstin kohdalla se on kuitenkin ihana tunne, kun tuntuu, että nyt se on tässä ja on jonkin epämääräisen tunteen saanut sanallistettua.

Runoilija Anja Erämaja

Syntynyt 1963.

Kotoisin Turun saaristosta, asuu nykyisin Helsingissä. Kaksi lasta.

Valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi vuonna 1993.

Ensimmäisen proosarunokokoelma oli Laulajan paperit, joka ilmestyi vuonna 2005.

Esikoisteos oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon saajaksi.

Erämajan runoja on käännetty muun muassa viroksi, albaniaksi ja saksaksi.

Runoteosten lisäksi tehnyt muun muassa kaksi lastenkirjaa Hilu, Hippu ja äiti Valtava sekä Lulu ja avaruuskoira.

Esiintyy Laulavat kahvinkeittäjät -yhtyeessä.

Tanssiva karhu -palkinnon arvo on 3 500 euroa.

Runo on mahtavan notkea muoto, joka kapinoi määritelmiä vastaan