Transu vailla rakkautta

Työväen Näyttämöpäivät Mikkelissä 28.-30.1.2011 Enpä muista, että Savo olisi koskaan aiemmin juhlinut yhtä vakuuttavasti Mikkelissä Työväen näyttämöpäivillä kuin nyt nähtiin.

Ohjelmiston koostajien Kaarina Hazardin ja Eino Saaren haaviin oli valikoitunut neljä savolaista esitystä. Tanssiteatteri Minimin entisten tanssijoiden Verigreippi-musiikkiesitys, Pieksämäen Päivällisteatterin Pää kateissa - balladi Suomesta, Etelä-Savon Tanssiopiston Pähkinänsärkijä sekä läpimurtonsa tekevän mikkeliläisen Kaukasus-ryhmän Kylä of Love.

Koko nelikko puhutteli yleisöä ominaislaatunsa voimin: tiukan sisältönsä, yllätyksellisen virityksensä, taitavuutensa tai esittäjien omakohtaisen sitoutuneisuutensa ansiosta. Suuri osa teksteistä oli syntynyt ryhmää varten, katsottiin lähelle ja nähtiin kauas.

Toiseksi suosituimmaksi esitykseksi yleisö äänesti mikkeliläisten Kylä of Loven. Ylivoimaisen äänivyöryn sai jyväskyläläisen AdAstran tulkinta Anna Krogeruksen näytelmästä Kuin viimeistä päivää.

Parempaa tulkintaa Krogeruksen näytelmästä en ole nähnyt. Krogerus on kuin maukasta ruisleipää kaiken mediasälän keskellä. Adastralaisten voima piilee ilmaisun osumatarkkuudessa, ajatuksen kirkkaudessa sekä jokaisen henkilöhahmon vetovoimassa.

Kaiken kaikkiaan päivien anti oli taiteellisesti huomattavan tasokas. Nähtiin jopa sellainen harvinaisuus kuin Ernst Tollerin 1920-luvulla Saksassa ensiesitetty ekspressionismin merkkiteos Koneiden murskaajat. Vanhanaikaistako? Ei suinkaan. Tollerilla on selvä kättelysuhde nykyaikaan.

Mikkelin voimahahmot

Mikkeliläisen Kaukasus-ryhmän Kylä of Love vaikuttaa alusta asti istuvan hyvin eteläsavolaiseen järvimaisemaan, vaikka se merestäkin kertoo.

On pieni kylä, siellä vähintäänkin persoonallisia asukkeja.

Yritystoimintaa? Juu, pieni kauppa joka sinnittelee. Toimihenkilöitä? Juu, pedofiili suntio, kanttori, joka ei edes eteensä kuullut; opettaja, joka haluaa iskeä miehiä kesälomalla; suomalaisvenäläinen nuori mies, jolla on siivet sekä vastarakkautta ilman jäänyt merimies Johan Åke Peter Lundén, transu.

Esitys on sarja monologeja, tunnelma mitä tiivein, hieno lempeys sitä ylläpitämässä, yllätyksiä riittää, roolien tulkinta taitavaa.

Ryhmältä voi odottaa paljon. Sen voimahahmoja ovat käsikirjoittajat Esko Korpelainen ja Henri Tuulasjärvi sekä taustavaikuttajana Kati Kinnunen.

Yleisöä hullaannutti tavattomasti kuopiolaisen Free-ryhmän eli entisten Minimin tanssijoiden punkrock-henkinen musisointi sekä väliin tuikatut verrattomat kommentit ja kannanotot.

Tanssijat, jotka opettelivat soittamaan! Tanssijat, jotka kirjoittivat itse tekstinsä. Respektiä!

Tanssin osuus oli silti sekin varmoissa käsissä. Etelä-Savon tanssiopiston satahenkisen nuoriso- ja lapsiryhmän Pähkinänsärkijä on suuri saavutus millä mittapuulla mitattuna tahansa.

Työelämä imee voimat

Päivien suureksi teemaksi nousi ihmistä raastava työelämän voima. Anna Krogerus avaa oven vanhusten hoitokotiin.

Ernst Tollerilla tuo voima oli helvetillistä ihmisten hyväksikäyttöä, lapsityövoiman säälimätöntä riistoa, koneita vastaan käytyä turhaa taistelua.

Perheiden hajoamista. Eurooppa häpeän kourissa. Mutta mihinpä Kehruu-Jenny olisi hävinnyt, jos vähän moukaroidaan.

Tollerin näytelmä on kolmas osa Turun ylioppilasteatterin Työelämä-trilogiaa. Ryhmä piti tiukasti kiinni ylivirittyneestä tyylilajistaan. Sitä olisi kannattanut varioida.

Forssan Teatteri oli tuonut katsottavaksi Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän suositun sovitelman Nikolai Gogolin novellista Päällystakki. Siinä pankkimaailman kehittyviä kuvioita käydään läpi hirtehisen monipiippuisesti, kymmenien roolien läpi.

On Iloinen pätkätyöläinen; Iiris, masentunut lääkäri; Storbjörn, tanskalainen fuusiojohtaja; Kelan täti, militaristinen muutosjohtaja.

Ja on tietenkin Akaki Akakijevits, jolle tapahtuu. Forssalaisten kekseliäisyys on pohjaton. Yleisön reaktio: kiitos, forssalaiset, tää on just niin tätä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.