"Trikoot ja huppu ovat suojamuuri, mutta myös valtapeli ja leikki", sanoo Black Peiderin luoja Petteri Tikkanen

Jos joku on miettinyt, miltä maailma näyttää supersankarivapaapainijan naamion läpi katsottuna, kerrottakoon se nyt. Se näyttää oranssilta, erilaiselta.

Tämä kuvastaa hyvin Petteri Tikkasen luoman Black Peider -hahmon filosofiaa, jonka mukaan asiat voi aina tehdä eri tavalla. Pönäkkä ukko voi vaikka pukeutua tiukkaan trikooseen, vetää maskin päähänsä ja esiintyä karjumalla akustisen kitaran kanssa, kuten Black Peider on useasti tehnyt.

– Kari Tykkyläinen on sanonut, että hän haluaa videoillaan vapauttaa maailman ahdistusta. Samaan pyrin minäkin, tosin supersankaripainijan kautta.

Jo Black Peiderin syntytarina kertoo tiettyjen kahleiden murtamisesta. Tikkanen päätti kaverinsa Anssi ”Kasitonni” Heinosen kanssa perustaa vuonna 1999 bändin nimeltä hämärä no.5. Kaksikko mietti, millaisina hahmoina he haluaisivat nousta lavalle, jos sinne asti ikinä pääsisivät.

Heinonen halusi olla lapsuutensa sankari eli ninja.

– Kun minulla on tällainen ison äijän ruumis, valitsin vapaapainijan. Oma esikuvani oli El Borbah, tylynpuoleinen Charles Burnsin luoma dekkarisarjakuvahahmo, jonka edustama meksikolainen vapaapainikulttuuri lucha libre ei vierasta pönäkkää ukonvartaloa. Ei tarvita isoja lihaksia vaan jo vakuuttava habitus riittää, Tikkanen kertoo.

Hän huomauttaa Black Peiderin olevan myös Marvel-maailman jatkumoa, sarjakuvien lapsi.

– Se sarjismaailma oli minulle tärkein kasvuympäristö, ja pystyin hyvin samaistumaan niihin epävarmoihin sankareihin, joiden arjessa ei mennyt lujaa.

Tikkanen on pitänyt kiinni Black Peider -hahmostaan jo 17 vuoden ajan. Suuri syy on sillä, että naamion takaa huuteleminen on mielenkiintoista, vapauttavaa ja turvallista. Aina voi sanoa, että se en ollut minä, se oli tuo toinen tyyppi – se painija.

– Trikoot ja huppu ovat defenssi, suojamuuri, mutta myös valtapeli ja leikki, joka irrottaa täysin omasta itsestä. Kehiin astuu uusi minä.

Neljänkympin raja-aidan äskettäin ylittänyt Tikkanen huokaa, että välillä Peideriksi pukeutuminen ”kehtuuttaa” ennen keikkaa. Että onko tässä sittenkään mitään järkeä.

– Mutta sieltä esityksestä saattaa syttyä uusi kipinä. Se on se suola, että löytää itsestään jotakin uutta yleisön edessä.

Tikkanen myöntää, että Peider on myös muuttanut häntä, vapauttanut rohkeammaksi esiintyjäksi. Tikkanen on ihan omana itsenäänkin repinyt paidan päältään yleisön edessä piirroskeikallaan. Niin ei olisi käynyt, jollei supersankaripainija olisi tehnyt valmiiksi pohjia.

Black Peider ei ole jäänyt vain rooliksi, vaan hahmo on siirtynyt sarjakuviin. Ura-niminen albumi huomioitiin Finlandia-ehdokkuudella vuonna 2013, ja tulevana maanantaina ilmestyy seuraava osa nimeltä Itse. Nimi viittaa Tikkasen mukaan itsehoito-oppaisiin.

– Se on vähän niin kuin opas, miltä Peideristä tuntuu olla Peider, sellainen tsemppiopas lukijoille. Olen käyttänyt takakannessa sanaa itseruoskiminen, mutta ei se niin viiltävää ole. Supersankarivapaapainija antaa itsestään lopulta aika lempeällä tavalla, mutta samalla se annostelee myös minusta ja aivoituksistani, Tikkanen sanoo ja jatkaa samaan ajatukseen, että kyseessä ei ole mitään ihmeellistä: kirjailijat kautta maailman sivun ovat käyttäneet fiktiivisiä hahmoja kertoakseen itsestään.

– Toisen kautta on helpompi pulpauttaa sammakoita ja synnyttää sitä kautta viihdettä. Ehkä voisin joskus piirtää sarjakuvaan myös Petteri Tikkasen, joka kertoisi vielä vähän rehellisemmin asioita.

Iisalmelainen Tikkanen (s. 1975) huomauttaa, että Peider on eläkevirka. Tämä tarkoittaa, että hahmo vanhenee Tikkasen kanssa yhdessä ja heijastelee ajan kulumista. Peiderillakin on perhe, ongelmia silmien kanssa, hilseilevää ihoa –  ja jatkuvana teemana lähestyvän kuoleman huijaaminen.

Toinen suuri teema on musiikki. Tikkasen kirjoittama Black Peider naulaa oman jälkensä suomalaisen musiikkijournalismin kenttään muun muassa subjektiivisin muistoin ja haastatteluin. Oman osansa saavat niin Jukka & Jytämimmit kuin ulkomaiden ihmeet Peiderin omia keikkoja unohtamatta.

– Sarjakuvan kautta kerrottu keikkakokemus kestää aika hyvin aikaa. Se automaattisesti näyttää, mihin on kiinnitetty huomiota ja millaisia mielikuvia on syntynyt.

Itse-sarjakuvan mukana tulee myös cd, jossa on Black Peiderin musiikkia. Tikkasen mukaan levyä on kyselty paljon.

– Mutta levy-yhtiöt eivät innostuneet. Halusin kuitenkin laittaa pihalle sellaista, jossa on hyvä fiilis.

– Musiikki on taiteenlajeista minua lähinnä. On maagista, että sävelien ja rytmin avulla voidaan vaikuttaa johonkin, luikerrella korvan kautta pään sisään ja laukaista tunteita. Sitä haluan myös jakaa, vaikka räpiköinkin musiikin marginaalissa.

Tikkanen huokaisee, että tällä kertaa aikataulu osui kohdilleen. Black Peider -albumi Itse saatiin valmiiksi ennen kesää, joten koko suvi ei suju sisätiloissa. Yhden albumin valmistuminen ei tarkoita, että kesä sujuisi vain lomaillen.

Tikkasen töitä on esillä lauantaina avautuvilla Mäntän kuvataideviikoilla. Näytteillä on Tikkasen sarjakuvahahmoja sekä uusi Pikaistuksissaan-niminen teossarja, joka koostuu kolmella puukolla tehdystä työstä.

– Raaputin mustaa akryylimaalattua pöydän pintaa. Syntyivät teokset Tappo, Verta ja Mora. Tuli sen verran komeita, että tässä voi olla yksi tapa ilmaisuun, Tikkanen sanoo.

– Olen ennenkin tehnyt raaputtamalla töitä, mutta huomattavasti pienempiä.

Lisäksi Tikkanen vierailee syyskuun alussa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Black Peider puolestaan esiintyy ainakin Vieremällä Myllyrockissa sekä Iisalmen Runnirockissa.

– Esitykseen voisi yhdistää piirrosta, ettei olisi vain musiikkia. Ehkä livepiirtämistä.

Sarjakuvarintamalla Tikkanen keskittyy seuraavaksi Eero-sarjansa pariin. Keväällä julkaistaan jo viides osa Eero-tarinoista, nimenä on Eka kerta.

– Tarinat Eeron nuoruudesta loppuivat neljänteen armeijaosaan. Mutta haluan vielä kuvata sitä välivaihetta, ennen kuin Eero pääsee opintojen pariin.

Tikkasen sarjat kiinnostavat myös ulkomailla. Saksassa julkaistiin kaikki ilmestyneet Eero-sarjakuvat pakettina, ja Ranskassa puolestaan julki on tullut kaksi Kanerva tarinaa. Tikkanen lupaa, että Kanervaakin on tulossa lisää.

– Eeron piti olla spin-off, mutta Finlandia-palkinnon myötä tuli intoa tehdä sitä enemmän. Kanerva – Larppi jää pystyyn -nimistä albumia olen luonnostellut ensimmäisestä Eerosta lähtien.

Myös Black Peider saa jatkoa. Tikkanen haluaa tehdä sarjaan vielä ainakin kaksi osaa. Nimetkin ovat valmiina: jo ilmestyneet Ura ja Itse saavat kavereikseen teokset Se ja Tee.

– Kun laittaa kirjat hyllyyn, saadaan lause ”Tee se itse ura”. Tällaista DIY-lyhennettä mukailevaa moniosaista kirjasarjaa ei ole kukaan tainnut vielä tehdä, Tikkanen sanoo.

– Black Peiderhan on entiteetti, ajassa liikkuva ikuinen hahmo, joka aina ottaa jonkun muodon. Mutta ei ehkä niin kova kuin luulee olevansa. Portugalilaisessa slangissa Peider tarkoittaa piereskelijää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.